1.11.2010

George Orwell: Eläinten vallankumous

"Kaikki eläimet ovat keskenään tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset"


Kuvan siat ovat elokuvasta Animal Farm, jonka katsoin lapsena siskoni kanssa, ymmärtämättä että tarina on satiiri, dystopinen faabeli ja perustuu George Orwellin samannimiseen kirjaan, jonka luin nyt suomennettuna vuosien jälkeen. Orwellin Eläinten vallankumous (Wsoy) on aina ajankohtainen, sillä vaikka Orwell olisi halunnut aikanaan satirisoida toisen maailmansodan aikaista ja jälkeistä Neuvostoliittoa, tuntuu kaksinaamainen politiikka, työläisten piiskaus ja tasa-arvon vaikeus ja yhtäläisten ihmisoikeuksien turvaamisen ongelma tutulle vuoden 2010 Suomessakin. Eläinten vallankumous on todella mielenkiintoinen ja uskon monien eri kirjallisten tyylilajifanien löytävän siitä itselleen palasen. Kirjan voi lukea vaikka pelkästään satunakin, mikäli ei halua etsiä satiirin piikkiä, toimihan se piirrettynä minullekin lapsena.

Otsikossa kuvattu lainaus kirjasta on kuuluista lause ja kuvaa hyvin satiirin tyypillisiä lähtökohtia. Ihanne yhteiskunnallisesta tasa-arvosta näytetään tässäkin teoksessa tärveltyneenä. Satiiri onkin laji, joka tarttuu todellisuuden ja ihanteiden eroavaisuuksiin ja kritisoi ihmisten paheita tai yhteiskunnan epäkohtia. Mikään ulkoinen muotokriteeri ei kuitenkaan ohjaa lukijaa huomaamaan satiiria tekstissä, vaan kirjan sävy ja tunnelma paljastaa että kyseessä ei ole mikään tavallinen tarina eläimistä maatilalla. Mikä tahansa iva ja pilkka eivät kuitenkaan ole satiiria, vaan lajiin kuuluu ominaisesti myös hauskuus. Minusta Eläinten vallankumous on hauska kirja, varsinkin se kuinka siat, jotka kruunaavat itsensä maatilan johtajiksi, muuttavat salakavalasti yhteisesti ja demokraattisesti luotuja maatilan lakeja itselleen sopivampaan muotoon. Eläin on satiirisissa kuvauksissa usein alhaisemmillaan silloin, kun hän alkaa muistuttaa ihmistä. Eläinten tilalla koettiin kahdella jalalla käveleminen  kollektiivisesti vääräksi, kunnes propagandakoneisto alkoi laulaa lammasten suulla uutta uljasta mottoa, sikojen venyttäessä taas sääntöjä.


Juoni lyhykäisyydessään on se, että eläimet syöksevät vallasta maatilan julman isännän Jonesin ja alkavat yhteistuumin pitämään yllä entistä ehompaa maatilaa. Päätökset tehdään yhdessä ja tulevaisuus vaikuttaa lupaavalle, kunnes Napoleon niminen sika julistautuu eläinten johtajaksi ja tahtoo saavuttaa "yhteisen hyvän" nimissä tehokkaan maatilan, jossa siat ovat muita eläimiä ylempinä koirien armeijan kanssa, koska he juuri tekevät raskaan työn johtaessa muita eläimiä. Eläimet uskaltautuvat aika vähän purnaamaan kohtalostaan, koska uskovat että elämä on kuitenkin näin parempaa kuin ennen Jonesin alaisuudessa.
Tarina on varmasti monelle tuttu ja juonikin melko ennalta-arvattava, mutta teoksen ansio onkin satiirissa, sen helposti lähestyttävässä dystopiamaisessa maailmassa ja ihanissa eläinhahmoissa, jotka muistuttavat meitä itseämme. Kertoja on kaikkitietäväinen, jolla on selvät sympatiat maatilan töissä ahertavien eläinten puolella.

Dystopia on utopian vastakohta ja kuvaa pessimistisesti maailmaa, jossa yksilön vapaus, tasa-arvo ja onnellisuus ovat toisarvoisia seikkoja ja jäävät erilaisten valtapyrkimysten jalkoihin. Toisin kuin utopia, joka sijoittuu usein kauas menneeseen tai vieraille seuduille, dystopia sijoittuu tavallisesti meille tuttuun ympäristöön ja ajallisestikin lähitulevaisuuteen. Kritiikin kärki kohdistuu tulevaisuus-näkymistä huolimatta kirjoittaman omaan aikaan ja ottaa lähtökohdakseen omassa ajassa havaittuja vääristymiä ja epäkohtia. Orwell olikin todella pettynyt stalinistien toimintaa ja vasemmistopuolueiden harjoittamaan kaksinaamaiseen politiikkaan ja tämä pettymys on luettavissa Eläinten vallankumouksessakin.

Jos dystopiat kiinnostavat enemmän, niin lukuvinkiksi annan myös Orwellin kirjan Vuonna 1984, joka on itselläni nyt luennassa. Myöskin Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma ja Viktor Pelevin Viides maailmanvalta ovat lukulistallani.

George Orwell: Eläinten vallankumous
Wsoy (monia painoksia, mm. nyt 2010 uusi pokkaripainos)
Sivuja: 126


4 kommenttia :

  1. Hei Tomomi, tätä en ole lukenut, mutta hyvä kun muistutit! Oliko tuota pokkariversiota messuilla? Olen lukenut Orwellin Vuonna 1984 ja minusta se oli tosi vaikuttava. Teet varmaan siitä jutun...?

    VastaaPoista
  2. Joo, teen. Olen nyt juuri lukemassa sitä. On pidempi kuin tämä Eläinten vallankumous, joten saan varmaan huomiseksi valmiiksi.
    En nähnyt tätä pokkariversiota messuilla, mulla on kirjastosta vuoden 1972 versio lainassa. Huomasin vain hakiessani WSOY:n sivuilta kantta, että tästä on tullut tänäkin vuonna uusi versio. Oli mielenkiintoista lukea 1972 versio, koska silloinkaan ei ollut vielä tämä vuosi 1984 koittanut. :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus tästä kirjasta. :) Hyvä pointti satiirista tuo, että eläin on silloin alhaisemmillaan, kun se muistuttaa eniten ihmistä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos marjis. :) Tämä oli kyllä monella tapaa mielenkiintoinen kirja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!