"En edes tiennyt ketä enää etsin, Paul Roux'ta vai Raija Siekkistä. Toivoinko vain, että jos etsisin tarpeeksi kauan toista, löytäisin ennen pitkää myös toisen"
Katoamispisteestä (Otava, 2010) on vaikea tehdä arviota, sillä en osaa tarkalleen eritellä, mistä siinä pidin niin valtavasti. Kirjan jälkeen jäi sellainen kokonaisvaltaisen hyvä olotila ja kirjan monitahoisuus yllätti. Teoksen maailmaa pyörittää pakkovaeltamisen ja itsensä etsimisen vimma. Kertojaminä on ammatiltaan kirjailija ja psykiatri. Hän kertoo teoksen aikana kahdesta potilastapauksestaan, jossa kyseinen henkilö on trauman seurauksena unohtanut itsensä ja lähtee matkalle joko luoden uuden identiteetin tai hakemaan omaa itseään. Tämä etsiminen ja kulkeminen toistuu kaikissa kirjan henkilöissä; kertojaminässä, miestään Paul Roux'ia Suomesta etsimään tulleessa ranskattaressa Magdassa, Paul Roux'ssa ja viimein Raija Siekkisessä, edesmenneessä kirjailijassa, jolle Joel Haahtela on kirjansa myös omistanut.
On jotenkin typerryttävää kuvata kieltä aina kauniiksi, mutta Haahtela haastaa lukijan kepeällä kerronnalla, joka pitää sisällään paljon asiaa. Lukeminen on vaivatonta, mutta tunnelma on hyvin latautunut. Katoamispiste on lisäksi jännäri- ja mysteerikirja, koska kertojaminä uppoutuu Magdan tarinaan ja lähtee etsimään Paul Roux'ia ja Raija Siekkistä. Teoksessa on kuitenkin niin paljon tasoja, ettei sitä voi pitää pelkästään jännärinä.
Olin otettu siitä, että kirja vaati huomiotani. Pysyttelin mukana ja kepeän, helpon kielen alta paljastui monta muuta kerrosta. Kirjan henkilöiden elämät alkoivat sivujen edetessä lomittua toisiinsa ja aloin itsekin kiinnostumaan erityisesti Raija Siekkisestä. Mutta ennen kaikkea Haahtelan muusta tuotannosta. Upea kirja!
Joel Haahtelan Katoamispiste oli viime vuonna Finlandia-ehdokkaana.
Otava, 2010
Sivuja: 160
Kuulostaa kyllä kiehtovalta ja kiinnostavalta. Laitan itseni jonoon :) Jotain samaa tunnistan tuosta kerrostuneisuudessa ja kuvailussasi verraten "Kaksi kertaa kadonneeseen" - siltä ainakin vaikuttaa. Eikö Haahtela ole muuten itse psykiatri ja tietysti kirjailija?
VastaaPoistaMinä taas en kauheasti innostunut tästä kirjasta. Siinä oli kyllä kiva tunnelma, mutta jotenkin kyllästyin siihen melkein heti kättelyssä.
VastaaPoistaMinä taas pidin kirjasta, juuri Hannan esittämistä syistä. Lisäksi minua kiehtoi erityisesti kirjoittamista kuvaavat kohtaukset, tai oikeammin kirjoittamattomuutta kuvaavat, kertojahan on kirjailija, joka ei pysty ainakaan kerrontahetkellä kirjoittamaan. Myös Haahtelan loistavasti käyttämät suorastaan jättimäiset aukot kerronnassa olivat kiehtovia! Voi jättää sankarin saareen ilman venettä ja jatkaa seuraavassa luvussa ihan muina miehinä jostakin toisaalta ;)
VastaaPoistaSiekkisen kootut novellit ostin tämän jälkeen, mutta ovat edelleen lukematta.
Haahtela itse kertoi ensin pelänneensä kirjan kirjoittamista, koska arvostaa Siekkistä niin paljon ja pelkäsi, että jos vaikka kirjasta tulisikin huono. Onneksi kustannustoimittaja kannusti ja kehui ideaa. Haahtela totoesi myös, että teoksen kirjoittaminen oli sikäli hauskaa, että hän pääsi haastattelemaan oikeita ihmisiä.
VastaaPoistaMinullakin on lukulistalla Raija Siekkistä. Pakkohan sitä on kertojan tuotantoon perustua, jos Haahtelakin tituleeraa häntä novellin mestariksi.
Kiva, että kirjoitit tästä kirjasta!
Kääk, mitä lukihäiriötekstiä taas naputtelin. Ajatus lentää nopeammin kuin sormet toimivat.
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaHyvä, että Kirsi otit esiin nuo ellipsit kerronnassa. Unohdin mainita niitä arviossani, mutta ne kiehtoivat mieltäni aivan äärettömästi.
Anni.M, olen ymmärtänyt että Haahtela on itse kirjailija ja psykiatri/lääkäri ja kirjassa on omaelämänkerrallisuutta niin häneen itseensä kuin Raija Siekkiseen.
Joana, mukava kun kerroit enemmän Haahtelan työn tekemisen taustoista.
Koira helvetistä, luitko kirjan loppuun asti, vaikka kyllästyit siihen? Tässä juuri huomaa, että jollekin joku kirja voi olla suuri aarre ja toinen pitkästyy sen parissa. Onneksi on paljon kirjoja. :)
Elena on ollut Haahtelalta se kirja, johon ihastuin!
VastaaPoistaTämän luin ja pidin kyllä kielestä, mutta Siekkisestä kertovat kohdat puuduttivat. Hyppelin ja loikin lukiessa. En millään pysynyt tekstissä. Koin Siekkisen ja kehyskertomuksen jäävän jotenkin keinotekoisesti yhteensopivaksi, vaikka kirjassa oli myös jotakin hyvin viehättävää.