14.3.2011

Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet

"Se oli kuin haamusärkyä amputoidussa jalassa, jota ei ollut olemassa. Asianlaita oli jopa hullummin: sitä kaikkea ei ollut milloinkaan ollut olemassa."

Kuva

Ljudmila Ulitskajan Naisten valheet (Siltala, 2011) on aivan uskomattoman eheä, yhtenevä ja soljuvasti kulkeva novellikokoelma. Minusta tuli kerralla kirjailijan fani ja toivon, että hänen teoksiaan käännetään lisää suomeksi. Huomasin, että Tammi on julkaissut kirjailijalta aiemmin teoksen Iloiset hautajaiset (2002). Ulitskaja on muutenkin kiehtova kirjailija, sillä hän kirjoitti esikoisensa vasta 50-vuotiaana. Tätä teosta ei ole kuitenkaan vielä suomennettu, mutta se oli Venäjän Booker-palkinnon ehdokkaana ja on ollut myös maailmalla kiitelty lukijoiden ja kriitikoiden keskuudessa. Toivon tosiaan, että Siltala jatkaa Ulitskajan teosten julkaisemista. Naisten valheiden etuliepeessä sanotaan kirjailijasta: "Hän on yksi maansa arvostetuimpia nykykirjailijoita ja on koulutukseltaan biologi, erikoisalueenaan perinnöllisyystiede."

Naisten valheet käsittää kuusi novellia, joissa kaikissa keskushahmona ja tarinoiden linkkinä esiintyy hyväsydäminen ja auttavainen nainen Ženja, joka on valheellisten naisten ympäröimä. Tarinat koskettavat laajaa aihepiiriä, mutta valhe esiintyy niissä kaikissa kaikkein kepeimmässä ja harmittomimmassa muodossaan: elämää kaunistava. Ystävätär valehtelee Ženjalle värittääkseen omaa historiaansa ja saaden myötätuntoa, samasta syystä valehtelevat myös ilotytöt antamissaan haastatteluissa. Pikkutyttö valehtelee luodakseen itselleen yhteyden perheeseensä. Valheet tulevat kuuluviin melkein ohimennen, kuin niillä ei olisi mitään sen suurempaa motiivia, mutta todellisuudessa keskeinen motiivi on kyllästyminen omaan elämään ja halu värittää sitä, edes vähän. Kirjailija itse toteaa tästä valheen täyttämästä novellikokoelmastaan: "Kaikkein hupaisinta on se, että tämä valheesta kertova kirja on totuudenmukaisempi kuin yksikään muu kirjoittamani kirja."


Ženja on miellyttävä hahmo, älykäs, kouluttautunut, hyväsydäminen ja hän antaa aikaa ja rahaa huonompiosaisille. Hän ei silti missään nimessä ole tylsä, särmätön hahmo ja nautin tästä epäluotettavien tarinoiden täytteisestä matkasta juuri hänen kauttaan kulkien. Teoksen valheet eivät ole pahuudella väritettyjä, vaan juuri näitä valkoisia, harmittomia valheita, mutta jotka kuitenkin muuttavat kaiken. Välillä on vaikea uskoa enää mitään. Joitakin valheita ymmärtää, sillä niiden taustojen selvittyä, tuntee myötätuntoa ja kiinnostusta valehtelijaa kohtaan. Osa valheista on typerryttäviä ja turhanpäiväisiä, päivän piristystä ja kyllästyneen naishupakon leuan louskutusta. Naisten valheet on hieno realistinen kuvaus valheista postmodernistisessa paketissa tarjoiltuna. Tämähän on totta, valheita on kaikkialla.

Lukiessa kuitenkin mietin suomennostyötä. Käännettynä teos on melkein poikkeuksetta kirjakielisempi kuin alkuperäinen versio. Olisin kaivannut dialogeihin väritystä, jotain tunnetta siitä että puhujat ovat eri kansankerroksista. Suomeksi tätä voi olla vaikea toteuttaa, mutta rakastan sitä kun huomaan sellaista suomennoksissa tapahtuvan. Suomennosta en siis tässä teoksessa missään nimessä moiti, mutta ylipäänsä tuntuu että kaunokirjallisuus on kovin yleiskielistä nykyisin. Lisäplussa kirjailijalle ja kääntäjälle siitä, että vanhemmista venäläisistä teoksista tuttu pakurikääpä oli tuotu esiin myös tässä teoksessa, sillä nautin sitä itsekin teenä terveyssyistä.

Kiinnostuin venäläisestä nykykirjallisuudesta ja jos teillä on antaa hyviä kirjallisia vinkkejä, niin otan niitä ilomielin vastaan.

Ljudmila Ulitsaja: Naisten valheet
Siltala, 2011
Sivuja: 207
Suomentanut: Arja Pikkupeura

21 kommenttia :

  1. Tästä oli ilo lukea sen vuoksi, että vasta hiljattain juttelin yhden venäjää pääaineena opiskelleen ystäväni kanssa siitä, kuinka vähän venäläistä nykykirjallisuutta käännetään suomeksi ja kuinka vähän sitä luetaan. Kuten mietin omia lukukokemuksiani, niin viimeisen kuukauden ajalta taitaa löytyä kotimaisten ohella vain englannista tai ranskasta käännettyjä kirjoja.

    VastaaPoista
  2. Minä olen kanssa pitkään halunnut lukea venäläistä nykykirjallisuutta, mutta jotenkin en ole tiennyt mistä aloittaa/etsiä jne. Ja tuntuu jotenkin todella kummalliselta ettei niin isosta maasta ja naapurista tule suomeen juuri mitään?!? Miten se on mahdollista? Tästä nyt kiinnostuin ehdottomasti - hieno löytö! Ja lisätään listaan...

    VastaaPoista
  3. En ole itsekään kauheasti venäläistä kirjallisuutta lukenut, mitä nyt jotain klassikoita. Nappasin tämän kirjan innoittaman kirjastosta Liken kustantaman Natalja Kljutsarjovan teoksen Kolmannessa luokassa. Vaikutti kiinnostavalta takakannen perusteella.

    VastaaPoista
  4. Unohdin lisätä, että teos oli kyllä sinällään minulle jo tuttu Mari A:n blogin kautta.

    VastaaPoista
  5. Minulla tämä odottaa hyllyssä ja olen kuullut tästä paljon hyvää jo ennen sinua, mutta arviosi vain vahvisti aiettani lukea kirja pian (lue: toivottavasti tämän vuoden puolella..).

    Ei ole kyllä paljon venäläistä nykykirjallisuutta tarjolla. Viktor Pelevin tulee mieleen, mutta ei ole minulle henk.koht. tuttu.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta kirjalta!

    Venäläisestä nykykirjallisuudesta taas tuli mieleen, että olen hieman ajatellut lähteä maailmanvalloitus-haasteeseen mukaan jahka jonkun haasteen saan ensin kokonaan pois alta. Ja maailmanvalloitus-haasteen taas haluaisin toteuttaa juuri niin, että lukisin pelkästään nykykirjallisuutta. Vaan mahtaako joka maasta sellaista löytyä suomennettuna? Hmm.

    VastaaPoista
  7. Myös minulla tämä on jossain vaiheessa lukuohjelmistossa. Kiinnostaa ihan valtavasti :) Ja kiva kuulla positiivinen arvio.

    VastaaPoista
  8. Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Kiitos vinkistä, haluan ehdottomasti lukea tämän jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  9. Kivaa kun tätä on luettu blogeissa! Mä kiinnostuin tästä jo Hesarin arvion myötä, mutta huomaan taas blogien merkityksen: kun tulee ärsykkeitä samasta kirjasta eri puolilta, kiinnostus nytkähtää taas vähän ylöspäin. :)

    Minäkään en muista kauheasti venäläistä nykykirjallisuutta lukeneeni. Sen sijaan neuvostoaikaista kirjallisuutta kai löytyisi kirjastoista runsaasti, 1970-luvulla taidettiin suomentaa ahkerasti venäjänkielisiä kirjoja.

    Populääriä nykyvenäläistä kirjallisuutta edustaa Boris Akuninin Erast Fandorin -sarja, jonka suomentaminen taisi valitettavasti jäädä kesken, mutta aika monta osaa suomeksi löytyy.

    VastaaPoista
  10. Taas kiinnostava kirja! Minä en ole tainnut lukea kuin yhden alunperin venäläisen kirjan. Tämä aukko pitäisi varmaankin korjata. Laitan korvan taakse. Kiitos Hanna.

    VastaaPoista
  11. Kiitos sinulle! Tämän laitan heti korvan taakse, sillä kuten moni muu, minuakin kiehtoo venäläinen nykykirjallisuus ja huomaan, että tunnen sitä hyvin heikosti. Minun pitääkin heti huomenna kysyä minun venäläisiltäni, että ketä he suosittelevat. Taitavat olla kyllä aika kyllästyneitä dostojevskeihinsä, että en tiedä, ovatko kovin innostuneita asiasta...

    Mulla on myös aina läheinen suhden keski-iän ylittäneisiin venäläisiin naisiin, joten kiinnostaa siksikin tämä kirja.

    Ja joo, olisin maininnut tuon yhden kirjan, mutta mainitsitkin sen itse. Jään odottelemaan, mitä ajatuksia se herättää sinussa. Minulle se oli hieman sekava kokonaisuus.

    VastaaPoista
  12. Huomasin kirjastosta tällaisen:

    Puhu, Maria! : uutta venäläistä naiskirjallisuutta / toimittaneet Arja Rosenholm ja Eila Salminen

    Ehkä siitä löytäisi uusia kirjailijoita...

    VastaaPoista
  13. Hauska olisi kyllä lukea venäläinen kirja, jossa jokaisella päähenkilöllä ei olisi vähintään kolmea nimeä. :)

    Kiitos arviosta!

    terv. Hens

    VastaaPoista
  14. Moi Hanna, mielenkiintoinen arvio kirjasta.

    Muuten olko tuo kirjallisuus opinnot mielenkiintoisia, kerro vähän

    VastaaPoista
  15. Oooh, onpa tänne tullut paljon kommentteja!! Kiitos hurjan paljon!!

    Karoliina, toivottavasti luet teoksen pian, sillä lukisin mielelläni tästä arvioita.

    Sonja, epäilen kyllä vahvasti, että jokaisesta maasta löytyisi nykykirjallisuutta suomennettuna, mutta voithan aloittaa niistä, jotka on suomennettu ja odottaa uusia suomennoksia. Koko ikä aikaa haasteelle. :D

    Hanna ja Jenni, samat sanat kuin Karoliinalle. Toivottavasti luette pian, sillä haluaisin päästä juttelemaan teoksesta.

    VastaaPoista
  16. Salla, kiitos vinkistä. Löysin Erast Fendorista tietoa kirjavinkkien sivuilta.

    http://www.kirjavinkit.fi/sarjat/erast-fandorin/

    Todella mielenkiintoinen. Dekkari jokaisesta tyylilajin alalajista. Miksiköhän suomennokset jäivät kesken, tiedätkö?

    Blogit kyllä toimivat hyvänä ärsykkeenä. Joihinkin teoksiin saattaa tosin kyllästyä jo ennen niiden lukemista liian suuren blogisuitsutuksen takia. Useimmiten haluan vain lukea kaikki ja olen jotenkin yliaktiivinen kirjapörriäinen. :D

    VastaaPoista
  17. Mari A. Suosittelivatko ystäväsi jotain tiettyä kirjaa? Olen tosin jo tämän bloggauksen myötä saanut hyviä vinkkejä, mutta ainahan näistä suosituista vinkkikirjoista on kiva kuulla lisää. :)

    Linnea, ihana että aina niin mukavasti kommentoit minun arvioitani. Kiitos sinulle!

    Hens, sinulle on jäänyt klassikoista vähän kammo. :) Tässä kyllä pysyi selvästi kärryillä, että kenestä henkilöstä puhuttiin.

    Ari, Kirjallisuuden opinnot ovat olleet todella mahtavia. Vaihdoin pääaineeni viime syksynä Itä-Aasian tutkimuksesta kotimaiseen kirjallisuuteen ja olen löytänyt todellakin oman alani. Aloitan gradun ensi syksynä, mutta vielä en ole päättänyt aihetta. Aina silloin tällöin blogissani höpöttelen myös opinnoista ja esittelen jotain kursseilla opittua. Usein myös arvioin tenttilukemistoa blogiini.

    VastaaPoista
  18. Löytyipäs kun kaivelin muistilaatikoita. Vladimir Sorokinin kirjaa "Pyhän Venäjän palveluksessa" ainakin myytiin ihan kivasti ja asiakkaat sitä kehuivat. Itse en ole lukenut, mutta tuli mieleen :)

    VastaaPoista
  19. Hei
    minä olen tämän kirjan suomentaja, ja kommentoin lyhyesti tuota yleiskielisyysasiaa. En tahtonut ruveta Ulitskajan tekstiä murteellisemmaksi vääntämään kuin se alkutekstissä on. Jopa prostituoidut puhuvat alkuteoksessa hyvinkin siivoa kirjakieltä. Katukielelle väänsin kyllä yhden heistä, "Moskovan Ljudan" eli tulalaisen Zojan juovuksissa suoltamat repliikit, koska kirjailijakin mainitsee hänen alkaneen siinä tilanteessa käyttää "katutytön puheenpartta" - itse Ulitskaja ei kuitenkaan vaihda tytön puhetta slangiin tässäkään kohtaa. Nämä ovat makuasioita, mutta minusta pitää aika lailla noudatella alkutekstin tyylilajia.
    Tästä teoksesta on muuten sensuroitu ne "vähintään kolme nimeä" jotka jokaisella henkilöllä alunperin oli, eli yhdenmukaistin nimiä niin että samasta henkilöstä on vain yksi nimi käytössä. Köyhdyttää kovasti vivahteita mutta helpottaa lukijan elämää.

    VastaaPoista
  20. Ihana kommentti! Arvostan todella suuresti, että olet teoksen suomentajana kommentoinut kirja-arviotani. Monet ovat kiitelleet sitä, että tästä teoksesta puuttuu nuo ylimääräiset nimet ja siitä erityiskiitokset sinulle, sillä olin siinä uskossa, että ne puuttuvat jo alkuperäisestä tekstistä.

    Olin juuri kahden saksan kielen kääntäjän vetämällä luennolla, missä he juuri mainitsivat tuosta että käännös on suomeksi yleiskielisempää kuin alkuperäinen teksti. Aloin sen jälkeen miettimään käännöstyötä, suomen kieltä ja näitä vivahteita enemmän. Kiitos, että kerroit että juuri alkuperäinen teksti on siivoa yleiskieltä, tottakai sille tyylille ollaan sitten uskollisia. Todella paljon kiitoksia kommentistasi!!

    VastaaPoista
  21. Eipä kestä, mukavahan se on, kun joku on meikäläisenkin työstä vähäsen kiinnostunut. Harjoitellaan lukemista, kiintoisia lukuhetkiä kaikille!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!