17.5.2011

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa


Irlantilaisen kirjailijan John Boynen teos Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar, 2008) on surullisen koskettava. Enkä halua olla mitenkään imelä puhuessani tästä koskettavuudesta, sillä mikäpä Holokausti-kirja ei tuntuisi lukijan sisimmässä aiheensa takia. Boynen kertoja näyttää tapahtumat 9-vuotiaan Brunon kautta ja tämä tapa tuo teokseen näennäisen kepeän tunnelman, mutta ennen kaikkea se toimii kirjailijan keinona kertoa vaikeasta asiasta nykyaikaisesta perspektiivistä kunnioittavasti naiivin lapsen kautta.

Minusta oli mielenkiintoista, että Bruno oli tosiaan hyvin naiivi tarkkaillessaan "Aus-vitsin" tapahtumia ja jopa todella ärsyttävä ollessaan niin totaalisen tietämätön lähiympäristön ihmisten surusta. Mietin paljon, että miksi juuri Brunosta on tehty niin hämmästyttävän tietämätön, mutta ajattelin että siitä on tehty nimenomaan kirjan tehokeino, vaikka paikoin se tuntuu hyvin epätodennäköiseltä. Hitler on Hilleri, eikä tätä virhettä kukaan edes korjaa. Brunon yksinkertaisuus yhdistyy hänen yksinäisyytensä. Häneen kiinnitetään melko vähän huomiota ja siksipä tarve ystävien löytämiseen on kova. Siksi hän eräänpä päivänä eksyy seikkailureissullaan piikkiaidan luo ja löytää ikäisensä pojan ja kiinnittyy tähän heti.

Bruno kyllä huomaa, kuinka ystävä aidan takana laihtuu, mutta hän ei kyseenalaista tätä mitenkään. Kirjan koukku tuleekin Brunon tekemistä havainnoinnista ja itsekkyydestä, joka ei ole silti mitään verrattuna ympäristössä häilyvään pahuuteen. Bruno on todella herttainen lapsi, mutta hän on silti, noh, vasta lapsi.

Lukija tietää koko ajan enemmän kuin Bruno, vaikka nimenomaan Brunon kautta teoksen tapahtumat tulevat ilmi. Historia kuitenkin häilyy tekstin taustalla muistuttaen itsestään. Pidin kuitenkin, että suurimmalta osin ne vain häilyvät taustalla ja Brunon tarina elää omaa tasoaan. Teos on haikea, mutta ei mässää massamurhilla. Teos on surullinen, mutta ei ahdista detaljeillaan. Teos luottaa lukijaan. Poika raidallisessa pyjamassa on muistutus, ei ukaasi.

"Yhtenä päivänä Bruno kysyi, miksi Shmuel ja kaikki muut ihmiset sillä puolen aitaa käyttivät samanlaisia raidallisia pyjamia ja kangaslakkeja. 
-He antoivat ne meille kun tulimme tänne, Shmuel selitti. -He ottivat pois meidän omat vaatteemme.
-Mutta etkö koskaan herää aamulla ja halua panna päällesi jotakin muuta? Täytyyhän sinun vaatekaapissai olla jotain muutakin.
Shmuel räpytti silmiään ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta muutti sitten mielensä."

Kirjasta ovat tehneet arvion myös ainakin Susa, Kirjapeto ja Elma Ilona

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
Bazar, 2008
Sivuja: 206
Suomentanut: Laura Beck

7 kommenttia :

  1. Tämä oli kyllä sellainen kirja, että se jäi pitkäksi toviksi mieleen pyörimään.

    Minäkin mietin tuota Brunon ylikorostettua naiviutta, mutta toisaalta jos lapsi ei ennen ole kokenut mitään "erottelu" ja ihmisten jaottelua, pahuutta, ehkä se havainnointi tosiaan olisi noin naiivia..että lapsi tavallaan tajuaisi ainakin alitajunnassa, että jokin on vialla, mutta ei kuitenkaan ns. näkisi metsää puilta.

    Ajatuksia herättävä kirja, kaikin puolin.

    VastaaPoista
  2. Oi, kerrankin kirja jonka minäkin olen lukenut :)

    Tämä oli kyllä todella koskettava ja hieno kirja. Minulla jopa kesti vähän aikaa tajuta, että Bruno ei ollut juutalainen itse..

    Vetävästi kirjoitettu kyllä, ja tässä oli tavallaan jotain samaa kuin upeassa La Vita E Bella (Kaunis Elämä)-elokuvassa. Kiitos arviosta Hanna!

    VastaaPoista
  3. Luin jostain arviosta, että tämä on tarkoitettu nuortenkirjaksi, mutta mielestäni se toimi hyvin aikuisten kirjanakin.

    Susa, ajattelin myös että naiivius ja epäuskoisuus on kirjailijan vapautta näyttää meidän kaikkien naiiviutta uskoa siihen, ettei moista voisi ikinä tapahtua.

    Linnea, jee!! Mie ostin tänään Linnea-kirjan, eli Niffeneggeriä. ;)

    VastaaPoista
  4. Mä en ole lukenut kirjaa, mutta oon nähny elokuvan (Poika raidallisessa pyjamassa) joskus puolivahingossa telkkarista ja elokuva oli tosi koskettava. Sillon ajattelin että täytyis lukea kirjakin, mutta se on jääny, nyt vasta oikeestaan taas muistin koko jutun.

    VastaaPoista
  5. Mie haluaisin puolestani nähdä tämän elokuvana.

    VastaaPoista
  6. Itse olen nähnyt tämän elokuvana ja oli kyllä katsomisen arvoinen! Loppu on etenkin lopussa tuli kyllä kyyneleet silmään :(

    VastaaPoista
  7. Luin viimein tässä joulun alla tämän kirjan, ja pidin kovasti. Se antoi paljon ajattelemisen aihetta, vaikka itse tarina ei ollutkaan niin -vakavasti- kirjoitettu, koska se kuvattiin lapsen silmin. Minusta kirjoitit hyvin "Poika raidallisessa pyjamassa on muistutus, ei ukaasi." Juuri näin minäkin tämän koin, toiset vain osaavat pukea sen paremmin sanoiksi :D
    Tarinalla ei pyritty syyllistämään, paasaamaan eikä edes mässäilemään kauheuksilla, vaan se vain muisuttaa mietä näistä asioista ja ihmisten pahuudesta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!