28.6.2011

Annelies Verbeke: Nuku!

Annelies Verbeke
Annelies Verbeke: Nuku!
(Avain, 2010)
Suomentanut: Titia Schuurman
Sivuja: 156
Pisteet: Kolme ja puoli unetonta yötä.
Lyhyesti: Kiinnostava esikoinen, mutta kertojien sekoittuminen häiritsi. Nopealukuisena ja lennokkaana pitää hereillä.






Belgialaisen kirjailijan Annelies Verbeken Nuku!  on kummallinen ja kiehtova kirja. Ina suositteli aikoinaan kirjaa: Unettomille. Alle kolmekymppisille. Erilaista eurooppalaista kirjallisuutta etsiville. Sovin tuohon lokerikkoon muuten, mutta en ole nyt vuosiin kärsinyt kunnolla unettomuudesta. Lisäisin tuohon listaukseen vielä yhden luonnehdinnan: Niille, jotka uskovat rakkauden syttyvän myös järkkyneissä mielissä.

Halusin lukea teoksen ennen Verbeken Lahden vierailua, mutta sairastin pahaa flunssaa silloin ja matka Kansainväliseen kirjailijakokoukseen jäi minulta väliin. Sain onneksi kollegaltani Verbeken terveiset. Kirjailijalta ilmestyy syksyllä Kalanpelastaja -niminen teos, johon hän viittaa alla näkyvässä omistuskirjoituksessa.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä, kaksi unetonta ihmistä, jotka elävät yhteiskunnan ulkopuolella, kykenemättöminä sopeutumaan muiden arjen rytmiin. Naishenkilö Maya on turhautunut tilanteeseen ja hän valvoo kulkien öisillä kaduilla ja välillä soittaen ihmisten ovikelloja, vain jotta voisi pilata myös toisten yöunet. Yössä hän kohtaa lopulta vanhemman miehen Benoitin, jolla on kova elämänkohtalo, paljon surua ja menetystä häiritsemässä unen tuloa. Molemmat kaipaavat normaalia elämää, vaikka samalla kääntävät sille selkänsä.

Nuku! sekoittaa unen ja todellisuuden. Aika ja paikka risteilevät epäkronologisesti ja epäjärjestelmällisesti, ja jopa henkilöiden kerronta sekoittuu täydentäen kahden unettoman mielen järkkymistä, aistihäiriöitä ja yhteistä tunnekokemusta kovin yksityisessä asiassa. Kuulostaa sekavalle, mutta jotenkin tarinasta saa silti kiinni. Ainoa moitteeni sekavuudesta tulee siitä, että Mayan ja Benoitin kerronnan vaihtuessa olisi lukijaa voinut herätellä esimerkiksi nimikoiduin otsikoin. Oli hengästyttävää kiriä kertojan perässä, kun ei ole varma, kumpi unettomista on saanut vuoronsa. Ymmärrän ratkaisun vaikuttavuuden ja tunnelman tähden, mutta silti ärsyynnyin välillä siihen, että luulin lukevani esimerkiksi Mayan elämästä ja yhtäkkiä huomaan Benoitin puhuvan.

Kieltä on kehuttu lakonisen runolliseksi. Lause on yhtä aikaa kuvailevaa, mutta säästeliästä. "Halusin nauraa hänen sydämensä ehjäksi" Paljon saa sanottua myös lyhyissä lauseissa.



Tämä on blogini 200.postaus ja sopivasti on myös yksi kymppitonnisen rajapyykkikin ylitetty, on siis arvonnan aika. Voitin kovakantisen version Inahduksen blogista, mutta koska sain Verbeken omistuskirjoituksen pokkariin, niin laitan tämän kovakantisen palkintokirjani nyt kiertoon.

Arvontaan voi osallistua vastaamalla kysymykseen:
Pidätkö kirjoista, joissa todellisuus ja uni/taru/magia/toinen ulottuvuus/jne.. sekoittuvat?  Lisäkysymys ihan vain uteliaisuudesta:
Tuleeko sinulle mieleen teoksia, joissa unikuvauksilla on teoksessa merkittävä asema?

Olen itse lukenut nyt tänä keväänä kaksi kotimaisen mieskirjailijan teosta, joissa kerronta viipyilee välillä unikohtauksissa: Antti Leikaksen Melominen ja Jaakko Yli-Juonikas Uneksija. Arvon kirjan viikon kuluttua. Arvontaan voivat osallistua myös anonyymit, mutta toivon, että keksitte jonkin nimimerkin tunnistamisen vuoksi.

20 kommenttia :

  1. Hei! Tykkään kyllä kirjoista joissa todellisuus ja taru sekoittuvat, ne ovat mielenkiintoista luettavaa. Ei kyllä taida nyt äkkiseltään tulla mitään tällaisen kirjan nimeä mieleen...

    VastaaPoista
  2. Pidän unen/tarun ja toden sekoittumisesta ja hyvä esimerkki viime vuoden suosikkini Harjukaupungin salakäytävät, jossa lukija pääsee kurkistamaan Suomisen Ollin uniin ;)

    VastaaPoista
  3. Taitavan kirjailijan käsissä useat ulottuvuudet/tarut/unet sekoittuvat upeasti ja sellaisia kirjoja on toki nautinnollista lukeakin. :)

    Univaikeuksilla on merkittävä osa myös Stephen Kingin Uneton yö-kirjassa, kuten nimestäkin voi päätellä ;)

    VastaaPoista
  4. En pidä. Susan mainitsemasta Harjukaupungista tykkäsin kyllä, mutta siinä oli kyse enemmän sietämisestä kuin tykkäämisestä.

    VastaaPoista
  5. Vau miten hienoa, että satuit kyselemään juuri tuommoisia! Meillä töissä on syksyllä teema uni, unet ja unettomuus, tämä teema siis kiinnostaa senkin puolesta. Aihetta pidetään mahdollisuuksien mukaan esillä lukupiireissä, valikoimaluettelo lienee tulossa ja sen semmoista.

    Itselläni tämä Verbeken teos on odottanut lukemista jo muutaman vuoden, sain sen kaupanpäällisiksi kirjamessuilta joskus, ja niin kuin monet muutkin omat kirjat, se odottaa vuoroaan tuolla hyllyssä lainakirjojen eräpäivineen aina kiitäessä ohi lukulistalla.

    Uni on mielenkiintoinen aihe siksikin, että se mahdollistaa arkirealismista poikkeavaa kerrontaa. Asia erikseen ovat tietysti sitten ne banaalit ratkaisut, joissa kaikki omituinen yhtäkkiä olikin vain unta;-)

    Ehdin töissä jo tehdä jonkinmoista luetteloakin näistä uniromaaneista, mutten nyt lomalla tietenkää muista niistä montaakaan. Päällimmäiseksi mieleen jäi äskettäin lukemani Jani Saxellin Unenpäästäjä Florian, tietysti kaikki Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjat, Alexander McCall Smithin Unien Angus ja Neil Gaimanin Unohdetut jumalat. Paljon muitakin kyllä löytyi, mutta...

    Paljon onnea 200:n johdosta ja jatkoa samaan tapaan toivotaan! Blogisi on aina mielenkiintoinen ja ihan huippuhieno!

    VastaaPoista
  6. Hei Hanna ja onnittelut!

    Osallistun mieluusti arvontaan, koska kirja kuulostaa kiinnostavalta. Minulle ei tule nyt muuta mieleen tällä hetkellä kuin Krohnin kirjat, joissa sekoittuvat todellisuus ja toinen ulottuvuus ja niistähän pidän tosi paljon. Kuten aikaisemmin totesinkin, niin olo on ihanan epämääräinen, kun on lukenut Krohnia. Unimaailma kyllä kiehtoo!

    VastaaPoista
  7. Sara, hyvä kun sanoit Leena Krohnista, unohdin mainita hänet tässä. Tosin en tehnyt koskaan blogiini arviota lukupiiri-kirjasta. :) Unimaailma kyllä kiehtoo, mutta vireestä riippuu, pysyykö lukiessa selvillä eri tasoilla tapahtuvasta kerronnasta.

    Erja, kiitos hurjan paljon pitkästä viestistä! Minusta on niin ihanaa, että joukossamme on kirjastoalan ammattilainen, jolta aina kuulee kirjaston arjesta. Ihana, kun olet rakentanut uniteemaa kirjojen ympärille. Ihailen aina kirjastoissa näitä osastoja, jossa on nostettu kirjoja eri teemojen kautta esille.

    VastaaPoista
  8. Jori ja Susa, hauska että molemmat piditte Harjukaupungeista, vaikka vähän eri tavalla. Toinen sietäen ja toinen ihastellen. :) Mie ostin kirjan aikanaan omaksi, mutta en ole vieläkään uskaltanut kokeilla sitä. Toisaalta pidän siitä, että minut yllätetään eri tasoilla, magiallakin, mutta vähänkään väärässä vireessä ärsyynnyn, jos en ymmärrä heti, että mitä tapahtuu.

    Täytyy tosiaan olla taitava kirjoittaja, kuten Maija sanoi, että hänen käsissään toimii "sekavammatkin" ratkaisut. Silloin tekstiin tulee löytämisen iloa, syvyyttä ja ajattelemisen aihetta.

    VastaaPoista
  9. Onnea satasille ja kymppitonneille Hanna :)

    Tykkään mainitsemistasi kirjoista. Heti tulee mieleen Stephen Kingin loistava Musta torni -sarja, jossa taitaa olla noita kaikkia elementtejä: niin toisia ulottuvuuksia, unia, taruja ja magiaakin sekoittuneena "todellisuuteen" (lainausmerkit siksi, kun eihän kirjassa ihan normaalia todellisuutta olekaan).

    Verbeken onkin ihan uusi tuttavuus, joten onnea arvontaan minulle ;)

    VastaaPoista
  10. Hei! Olen lukenut blogiasi jo hetken ja päätin nyt näin mainion arvontainnokkeen inspiroimana kommentoidakin.

    Pidän itse kirjoista joissa todellisuus ja unet sekoittuvat, mutta niissä täytyy olla jonkinlainen samaistumispinta ja tekstin pitää olla todella hyvin kirjoitettua. Muuten lukeminen on suunnilleen yhtä tylsää kuin puolituttujen perusunien kuunteleminen :).

    Linkitin muuten blogisi uudestaan virvoittamaani blogiini, tervetuloa vastavierailulle: nekirjatjoitamaluen.blogspot.com.

    VastaaPoista
  11. Onnea Hanna!!

    Uni- ja valvetodellisuus saavat mennä sekaisinkin, kunhan kirja on muuten hyvä. Kaikki unikirjat, joita äkkiseltään tuli mieleen, on tässä melkein mainittukin... unenomaiset tilat ovat aika yleinen juttu scifi- ja fantasiapuolella, mutta harvemmin unilla minusta on merkittävä rooli.

    Nytpäs keksinkin yhden: Nancy Kressin kirja Beggars in Spain kertoo nimenomaan ihmisistä, joilla ei ole tarvetta nukkua :D Ei siis varsinainen unettomuuskirja, mutta unettomuuskirja kumminkin.

    VastaaPoista
  12. Magiaa saa ja pitää oikein hyvässä kirjassa ollakin: realismin rajat kun eivät ole esteenä kynänkäytössä. Näkymät laajenevat kummasti tällaisia lukiessa. Muistan kyllä pitäneeni Nuku-kirjasta, vaikken muista tarkemmin sen sisältöä. Pelkkiä unikuvauksia on tylsää lukea, jos ei niillä ole jokin nerokas tehtävä ja rooli kirjan idean kannalta, olen samaa mieltä kuin Moina. Leikaksen Melomisessa ne olivat selkeitä mutta siinäkin vähän tylsiä... tuli tunne että hassua lukea fiktion sisällä jotain "vielä keksitympää".

    VastaaPoista
  13. Onnittelut ja osallistun myös arvontaan! :) Minäkin pidän kirjoista, joissa todellisuus ja taru sekoittuvat. Erityisesti pidän kuitenkin metafiktiosta, jossa kirjan ulkopuolisen todellisuuden ja kirjan fiktiivisen maailman rajaa ravistellaan, vaikka tämä ei välttämättä uniin suoranaisesti liitykään. :)

    Unikuvauksia sisältäviä kirjoja piti oikein miettiä, mutta tulihan sieltä vielä yksi mieleen jo mainittujen lisäksi! Kafka rannalla -romaanin päähenkilö Kafka on välillä unessa, välillä jossain unen ja valveen rajamailla, välillä taas jossain tarunomaisessa rinnakkaistodellisuudessa fiktiivisen maailman sisällä. Siinä on paljon tasoja, joista lukijan pää menee kivasti sekaisin! :D

    VastaaPoista
  14. Pidän! Joskin riippuu tietenkin kirjasta ja sen muista ansioista. :) Pidän myös kirjoista, joissa unet eivät sinällään sekoitu todellisuuteen, mutta niitä käsitellään tuoden lisää syvyyttä ja symboliikkaa tarinaan.

    VastaaPoista
  15. Hihii, kirjahyllyä imuroidessa löysin tänään Diana & Meir Gillon kirjoittajaparin teoksen The Unsleep... herttainen pokkaripainos 60-luvun alusta. Kertoo siitä miten Valtio keksii Pahan Lääkkeen, joka vähentää radikaalisti unentarvetta.

    (Ei mitään muistikuvaa, että olisin tämän joskus lukenut, vaikka todennäköisesti olen, ehkä 25 vuotta sitten :-) Nyt taidan nostaa uudestaan lukupinoon ihan tämän hauskan kysymyksesi innoittamana!)

    VastaaPoista
  16. Mikäli kirjailija onnistuu pitämään monen eri tason langat käsissään, niin lopputulos voi hyvinkin olla sellainen, josta pidän.

    Uniaiheisia ei nyt ihan heti tule mieleen, mutta kirjoja, joissa sekoitetaan realismiin magiaa, toista ulottuvuutta tai -kuten Arja jo mainitsikin- "vielä keksitympää". Tästä tulee mieleen kaksi kirjaa: Torey Haydenin Sähkökissa ja Margaret Atwoodin The Blind Assassin; molemmissa on useita tasoja sekä yksi ekstra-fiktiivinen taso.

    VastaaPoista
  17. Pidän kovasti kirjoista joissa todellisuuden ja tarun raja hämärtyy, oli se taru sitten kirjan todellisuutta tai päähenkilön unea. Valitettavasti muita uniaiheisia kirjoja ei tule mieleen.

    VastaaPoista
  18. Villasukka kirjahyllyssä, Mie en ole tainnut koskaan lukea yhtään Kingin kirjaa, sillä muistan kaikki hänen tarinansa elokuvaversioina. Ehkä Piinan olen lukenut, sillä pidin nuorena siitä elokuvasta valtavasti. Välillä elokuvat sotkevat omaa muistia, enkä saa kirjaa tai lukemista palautettua mieleeni. Mulla on silti mielikuva, että olisin nuorena haahuillut pienen kirjastomme King-hyllyllä.

    Moina, hauskaa. Olin vähän ennen kommenttiasi ehtinyt liittyä myös sinun blogisi lukijaksi. :) Tuo oli aika hauskasti sanottu ja taidan joskus käyttää sitä arvioissani, yhtä tylsä kuin puolituttujen unien kuunteleminen. :D

    Booksy, ajattelinkin että scifi- ja fantasiapuolella tällainen kerrontaratkaisu on tutumpaa, mutta itse olen niin huonosti liikkunut niillä alueilla. Tuntuu välillä vähän vajavaiselta, kun en oikeastaan tiedä niistä genreistä muuta kuin toisen kirjablogien kertomana.

    Arja. Leikaksen Melomisesta pidin, mutta jos aivan rehellisiä ollaan, niin kaikista vähiten unikohtaukset minua kiinnostivat. Taisin jopa joitakin vähän hypätä yli. *nolostus* Muuten teos oli aivan tajuttoman hyvä.

    VastaaPoista
  19. Zephyr. Mie pidän todella paljon metafiktiivisista kirjoista, jossa kirja on jotenkin tietoinen omasta fiktiivisyydestään ja voi jopa kommentoida itseään erilaisin tavoin. Se tuntuu todemmalle, vaikka on fiktiivistä. Minusta on myös kiinnostava, jos kirjassa käsitellään kirjallisuutta ja kirjoittamista, sillä siinä tulee jotenkin nurinkurinen olo. Vähän kuten Arja sanoi yllä, hassua lukea fiktion sisällä jotain "vielä keksitympää", joka kuitenkin on tietoinen omasta fiktiivisyydestään ja rajoilla leikkimisestä.

    Kafka rannalla on kiehtonut minua jo aina, mutta olen vähän pelännyt Murakamia, sillä olen aiemmin (ennen kirjablogeja) kuullut moitteita sen vaikeudesta ja sekavuudesta.



    Karoliina, ajattelinkin että sinua voisi unikohtaukset ja unimaailma kirjallisuudessa kiehtoa. ;)


    Booksy, olisipa hauska jos lukisit sen nyt ja saisit sen myös liitettyä Nostalgia-haasteeseen. :)



    Hreathemus, Yritin eilen etsiä Vammalasta tuota Torey Haydenin Sähkökissaa, sillä haluaisin lukea taas jotain Haydenilta, mutta jotain erilaisempaa "vielä keksitympää" :D


    berlinBat, sinulla on muuten aivan ihana nimimerkki, sillä haluaisin niin kovasti päästä taas Berliiniin. Olen ollut kahtena kesänä ja ensimmäisellä reissulla minua kosittiinkin siellä. Tämä nyt ei liity tähän uniaiheeseen, mutta tulipahan mieleen, kun näin taas nimimerkkisi. Kiitos kommentista ja onnea arvontaan. :)

    VastaaPoista
  20. Jos kirja on taitavasti kirjoitettu, niin mikäs siinä. Unet ovat monesti aika mystisiä, mutta myös sangen katkeilevia.

    En nyt muista yhtää kirjaa, joka olisi juuri uniin perustuva. Tulee mieleen vain Raamatun Joosef ja jotkut muut uniin liittyvät Raamatun kertomukset.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!