26.3.2012

Daniel Glattauer: Joka seitsemäs aalto

Daniel Glattauer: Joka seitsemäs aalto
Atena, 2012
Alle sieben Wellen, 2009
Suomennos: Raija Nylander
Kansi: Nina Leino
Sivuja: 246
Genre: Moderni kirjeromaani
Kirjamatkalla: Itävalta

Joka seitsemäs aalto on sähköpostimuotoon kirjoitettu romaani, joka jatkaa siitä mihin edellinen teos Kun pohjoistuuli puhaltaa loppui. Vaikka molemmat voi lukea itsenäisinä teoksina, jää tästä jatko-osasta jotain oleellista ymmärtämättä ilman teoksen mittaista pohjustusta päähenkilöiden suhteesta.

Molemmat kirjat ovat genreltään (moderneja) kirjeromaaneja. Kirjeiden sijaan päähenkilöt Emmi ja Leo kirjoittavat toisilleen sähköposteja, koko teoksen ajan. Kertoja puuttuu, jolloin lukija on täysin sähköposteista ilmenevien asioiden varassa. Tunteet, perhesuhteet, henkilöiden ajatukset ja luonteet näyttäytyvät suoraan tai rivien välistä viestejä lukiessa.

Emmi on kipakka ja hyvin huomionkipeä, joka kalastelee alinomaan Leolta kehuja, mutta samanaikaisesti pyrkii olemaan reilu ja tasapainoilee perheensä tarpeiden ja omien tunteidensa välillä. Leo puolestaan yrittää kirjoittaa astetta viileämmin, on tietoinen erikoisesta tilanteesta, mutta varsinkin humalassa kirjoittaessaan sortuu lepertelemään. Kahden kirjan verran henkilöihin on tutustunut melko hyvin, ja huomaan nauttivani eniten tirkistelevästä lukemisesta.

Vaikka Joka seitsemäs aalto on jatko-osa ja kärsii näin vähän rakenteen ja aiheen yllätyksettömyydestä, se on todellinen page turner. Siinä missä dekkareista tehdään usein pitkiä sarjoja, jossa päähenkilöihin ehtii tutustua ja miltei kyllästyä "matkan" aikana, on virkistävä lukea myös rakkausromaanien puolelta teos, joka jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen päättyi. Mitä tapahtuu henkilöille kaiken sen jälkeen? Glattauerin tehokkuus perustuu henkilöhahmojen moniulotteisuuteen tiiviin, rajatun kerronan puitteissa, jolloin tarina jaksaa kantaa toisenkin teoksen läpi.

Mietin lukiessani, että olisiko kirjailijan pitänyt kirjoittaa kuitenkin vain yksi teos, eikä jakaa tarinaa kahteen osaan, mutta mielestäni lopputulos ei olisi ollut niin vetoava kuin vuoden odottelun jälkeen. 500 sivua sähköposteja toimii paremmin kahteen osaan jaettuna, sillä silloin molemmissa teoksissa on myös arvoisensa lopetus, ja jälleen uusi aloitus. Kaari toimii paremmin kahteen otteeseen kuin yhtenä kakkuna.

Joka seitsemäs aalto on pullollaan ellipsejä, sillä kun Emmi ja Leo viimein kohtaavat, tapaamisen yksityiskohdat jäävät ikuisesti lukijan ulottumattomiin. Sähköposteissa sanotaan vain se, joka jäi päähenkilöiden mieltä vaivaamaan. Aukkoja täyttämällä viestien vivahteikkuus, valitut sanat, keskinäinen juupas-eipäs tinkaaminen, läpitunkeva luottamus ja hellyys sekä jatkuva eroaminen korostuvat kokonaiseksi ja aidoksi rakkaustarinaksi.

Lainaan loppuun itseäni:
"Vähitellen teoksen maailmasta avautuu lukijalle useampi taso. On Emmin ja Leon rakentama virtuaalinen todellisuus, jossa he ovat toisilleen olemassa kielen kautta rakentuneiden mielikuvien varassa. Lisäksi heillä molemmilla on kuitenkin myös oma elämänsä, ja välillä se joutuu ristiriitaan virtuaalisen todellisuuden kanssa. Todellisuuden kohtaaminen ei ole aina helppoa, kun unelmat heräävät ja mielikuvien maailma houkuttaa enemmän. Samaan virtuaalisuuteen koukuttuu myös lukija, sillä lukemista ei voi lakata ennen kuin viimeinenkin sähköpostiviesti on luettu."


7 kommenttia :

  1. Vaikka en mitenkään varauksettomasti ihastunut Pohjoistuuleen, olisi kiva tietää, mitä Emmalle ja Leolle käy! Sitä paitsi hyvä page turner aina silloin tällöin piristää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie luen niin vähän rakkausromaaneja, joten olin hyvin viehättynyt näistä molemmista. Myös sähköpostien varaan rakennettu teos oli mielenkiintoinen ja erityisen nopealukuinen lukaisu.

      Poista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta lukuvinkistä. On muuten olemassa tekstiviestiromaanikin (Hannu Luntiala). Se on ajalta, jolloin tekstiviestin pituus oli kovin rajattu. Romaanissa on siis vain tekstareita.

    VastaaPoista
  3. Oi, tätä kirjaa olen odottanut! Tänään tuli Atena-kustannukselta sähköposti, että kirja on ilmestynyt. Nyt vain yritän sen jostakin (kohtuuhinnalla...) hankkia!

    VastaaPoista
  4. Itsekin tuossa maailmassa eläneenä voin vain todeta: niin totta niin totta. Sen tietäminen, mitä oikeastaan haluaa, ja varsinkin sanoista tekoihin ryhtyminen. Ja sanoilla huijaaminenkin, myös itsensä.

    Suosittelen Alice Kuipersin Terveisin äiti -kirjaa myös. Toisesta merkittävien ihmissuhteiden lajista, äidin ja tyttären. Tarina on jääkaapin oveen/pöydälle jätettyjä lappusia.

    VastaaPoista
  5. Jatkavatko Emmi ja Leo nyt kirjoittelua sähköpostilla vaikka Facebook olis paljon modernimpi väline ja moniulotteisempikin, se tuo myös muut ihmiset, kuvat ja linkit, joten henkilöitä on mahdollisuus hahmottaa laajemmin.

    Oikeastaan Emmi ja Leo eivät jakaneet mitään Kun pohjoistuuli puhaltaa, mutta jäi kyllä niin vietävästi harmittamaan tuo katastrofaalinen loppu! Ei enää yhteyttä, siksi jatko-osa tulee tarpeeseen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!