13.3.2012

Miten luet: Antologiat


Wikipedian mukaan antologia-sana tarkoittaa kreikaksi kukkakimppua tai kukkaseppelettä. Olen nyt painanut päähäni kaksi "seppelettä" ja lukenut eri kirjoittajien novelleita. Olen varsin ihastunut antologioihin, sillä samalla kertaa saa lukea monen huippukirjailijan näkemyksen ja tuotoksen samasta aiheesta.

Aiemmin olen lukenut antologioita kulttuurihistorian ja kirjallisuuden aloilta, mutta nyt innostuin kahden uutuusteoksen myötä lukemaan myös kaunokirjallisia antologioita. Olen novellikokoelmien "suurkuluttaja", joten antologiat sopivat minulle. Samojen kansien sisällä on paljon erilaisia tarinoita, mutta yhden teoksen aikana saa jonkinlaisen makustelun itselle uusien kirjoittajien tyylistä. Sitten on helpompi tarttua samaisten kirjoittajien omiin teoksiin, kun on jo jonkinlaista kosketusta tekstiin.

Luetteko te muut antologioita? Entä te, jotka ette oikein innostu novellikokoelmistakaan, jaksatteko lukea antologioita? Minkä alojen ja lajien antologiat ovat teille läheisimpiä? Oletko itse kirjoittanut antologioihin? Haluaisitko kirjoittaa?

Lisää wikipediasta: "Aikoinaan antologiaan pääsy oikeassa seurassa oli runoilijoiden piirissä tavoiteltua, sillä se nosti mainetta."

Nostaako nykyisin kirjailijan mainetta se, että hän on mukana yhteisprojekteissa?
Pimppini on valloillaan -teos on ainakin viime päivinä ollut esillä, mutta valitettavasti vääristä syistä. Onneksi osa teokseen kirjoittaneista kirjailijoista on selvittänyt ajatuksiaan ja kohua blogikirjoituksissa. Blogit ovat toimineet eräänlaisena virtuaalisena antologiana, joissa asiaa on käsitelty eri kirjoittajien toimesta ja linkitys toimii kokoavana voimana.



Valhe & viettelys -kokoelma oli antoisa lukukokemus juuri siitä syystä, että sain vihdoin luettua jotain monilta kotimaisilta huippukirjailijoilta, joita on minulle kehuttu ja joiden teosten arvioita olen lukenut. Novelleissa lähestytään pettämistä eri puolilta. Mietin jo, että kuinka monesta aiheesta lukisin mielelläni kokolmia. Antologioita pähkinäallergiasta, lempisarjakuvien perusteella kirjoitettuja adaptaatioita, uusi kokoelma samoilta kirjoittajilta pettämisestä.

Voisin nyt laajentaa tutustumista myös eri genrejen puolelle. Tutustua jälleen uusiin kirjoittajiin ja lajeihin. Lukisin mielelläni kunnon kotimaisen chick lit -antologian.

Olen siis varsin innoissani antologioista, mutta miten te muut?

14 kommenttia :

  1. Olen jonkin verran lukenut antologioita. Minua niissä häiritsee lähinnä se, että harvoin törmää hyvään antologiaan. Vaikka kirjoittajat olisivat hyviä, (kuten Valhe & viettelys -antologiassa) niin kokonaisuudesta tulee helposti sekavahko.

    Itse olin hieman pettynyt Valhe & viettelys -antologiaan kun luin sen viime syksynä. Tuo Pimppini on valloillaan kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja tämän kirjoituksesi myötä heräsikin ajatus, että voisin sen lukaista.

    VastaaPoista
  2. En ole kaunokirjallisia antologioita lukenut, johtuen varmaan siitä, että vierastan novellimuotoista kirjallisuutta ylipäätään. Yritän kyllä pikkuhiljaa totutella novelleihin ja muutamiin hyviin yhden kirjoittajan kokoelmiin olen jo törmännytkin.

    Tieteellisiä antologioita olen sen sijaan lukenut paljon, etenkin kirjallisuuden ja historian alalta ja kolmeen antologiaan olen jopa saanut oman tekstini.

    VastaaPoista
  3. Kaunokirjallisia antologioita tulee luettua kyllä toooodella vähän. Enpä edes muista että milloin viimeksi. Ehkä olisi päivityksen paikka :)

    VastaaPoista
  4. Viimeisin antologia, jonka olen lukenut, oli Martti Joenpolven novellikilpailun 2008 parhaista koottu. Siinä oli mukana mm. eräs Turkka Hautala, joka sittemmin on kirjoittanut myös kaksi romaania. Ja viimeksi kirjastossa käydessä olin melkein ottamassa mukaani jotain vanhempaa saman kilpailun tuotoksista koottua kirjaa. Siinäkin oli joitakin tuttuja, romaaneillaan itsensä tunnetuksi tehneitä kirjailijoita mukana.

    Noissa antologioissa kiinnostavuus on lähinnä siinä, että niistä kirjoittajista voi nousta suurempiakin nimiä. Sitä voi yrittää itsekin pohdiskella lukiessaan, että onko tämän novellin kirjoittajassa ainesta. (Mikä kai on aika mahdoton tehtävä arvattavaksi.) Mitään muuta kirjailijoita yhdistävää tekijää noissa antologioissa ei ole. Paitsi tietenkin se, että kirjoittajien pitää olla aika nuoria.

    Minäkin olen yhdessä antologiassa mukana. Ja kyllähän se sillä tavalla merkitsee, että oma kirjoittajuus (kenties jopa sen riittävä taso?) on jollain tapaa tunnustettu tilanteessa, jossa ei kuitenkaan ole julkaissut itse mitään. Ainakin se silloin, kun sai tietää, että ensimmäisen kerran omaa tekstiä tulee johonkin kaunokirjalliseen teokseen, tuntui ihan kivalta.

    VastaaPoista
  5. On tunnustettava etten ole oikein osannut hakeutua antologioiden äärelle... Tässä on nyt hyvä sauma suositella! Novelleista tykkään kyllä aika paljon, joten kiinnostusta olisi. Olen vähän ennakkoluuloinen mitä moneen kotimaiseen tunnettuun kirjailijaan tulee, joten antologia olis varmaan hyvä tapa tutustua sillai sopivan varovasti. Ja mistäköhän haluaisin antologioita lukea? Hmm... lahjan hankkimisesta, tosikoista, pelkäämisestä, sukujuhlista, itäaasialaisesta estetiikasta!

    VastaaPoista
  6. Olen viime päivinä lueskellut runoantologiaa. Siitä saa jonkinlaisen käsityksen kirjassa esitellyistä runoilijoista. Tai heidän runoudestaan. Joistakin kiinnostuu enemmän kuin toisista. Onkohan sillä sitten väliä missä yhteydessä hyvä teksti sattuu luettavaksi? Joskus luin erilaisissa odotushuoneissa Gloria-lehteä, kun siinä oli joka numerossa kulloinkin eri henkilön valitsema novelli.

    VastaaPoista
  7. Runoantologiat ovat varmaan niitä toimivimpia antologian lajeja, voi löytää kiinnostavia uusia tuttavuuksia tai ainakin yksittäisiä hyviä runoja ja niistä joista ei niin kauheasti välitä saa ainakin jonkinlaisen käsityksen millaista tekevät...

    Proosa-antologioita tuli joskus luettua enemmän, silloin kun luki enemmän scifiä, fantasiaa ja kauhua. Aikoinaan silloin 80-90-luvun taitteessa oli esimes mainio joukko suomalaisia spefi-kirjoittajia jotka tekivät novelleja Porttiin, Tähtivaeltajaan, Aikakoneeseen ja mitä näitä kaikkia lehtiä oli, mutta romaanit ja omat kokoelmat olivat harvinaisempia, niinpä sitten tuli näitä Keskiyön mato Ikaalisissa, Tähtipuu, Jäinen vaeltaja, Kultainen naamio, Viiltokuvia jne. (noiden vuoksi minua huvittaa myös se, että Johanna Sinisalon esikoiskirjaksi mainitaan Ennen päivänlaskua ei voi, kun Sinisalo oli tuon ilmestyessä jo pitkän linjan novellistiveteraani jonka tuotantoa oli lukenut monista antologioista ja lehdistä).
    Samoin noihin aikoihin ilmestyi myös lukuisia ulkomaisten spefi-kirjailijoiden antologioita, joko kokonaisina käännettyinä (Sterlingin Peililasit, Datlowin Ei vain verestä) tai sitten suomalaisen toimittajan kokoamana.

    Spefin ulkopuolelta ei kyllä ole juurikaan novelliantologioita luettu, joitain yksittäisiä tarinoita näistä Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja -tyyppisistä julkaisuista mutta muuten...

    VastaaPoista
  8. Hyvä postauksen aihe. Olen monien kanssa samaa mieltä, että runoantologiat ovat usein kaikkein toimivimpia tai parhaimpia kirjoituskokoelmia. Lisäksi pamflettityyppiset sekä tieteelliset antologiat ovat usein, toki aiheesta riippuen, kiinnostavia ja hyviäkin.

    Itse luen pääasiassa tieteellisiä antologioita. Kaunokirjallisia luen harvoin, mutta jos niissä on sellaisia kirjoittajia kuin Pimppini on valloillaan tai Miehen rakkaus, kiinnostun kyllä. Myös vuodenaika-antologiat voivat olla suuri ilo, esimerkiksi jouluaiheiset.

    Häpeäkseni tunnustan, että en ole kovin innostunut lukemaan harrastajakirjoittajien teksteistä koottuja antologioita, mutta pidän kyllä niiden ideasta ja ymmärrän niiden tärkeyden.

    VastaaPoista
  9. Minä olen muutenkin vähän huono lukemaan novelleja, ja novelliantologiat koen vielä ongelmallisemmiksi, koska niissä vaihtuvat paitsi tarinat myös kirjoittajatkin. Hyvä yhteen kokoeva aihe voi kyllä herättää kiinnostuksen (kuten juuri tässä uudessa Pimppini on valloillaan -kirjassa), mutta kokonaisuus voi silti jäädä minun makuuni liian hajanaiseksi sekä sisällöltään että laadultaan.

    Sen sijaan runoantologiat ja tieteelliset antologiat toimivat minustakin paremmin. Runoja kun ainakin minä saatan muutenkin lukea selaillen ja hyppelehtien, eikä kirjan kokonaisuus välttämättä ole niin olennainen. Ja tieteellisissä antologioissa moniäänisyys voi usein olla hyvinkin antoisaa, vaikka jokainen teksti ei sinällään niin nappaisikaan.

    VastaaPoista
  10. Periaatteessa tykkään paljon novelleista, mutta silti luen aika harvoin novellikokoelmia. Petyn usein novelleihin, esim. en pidä Margaret Atwoodin novelleista, vaikka hän on suosikkikirjailijoitani. Voitin pari vuotta sitten kirjoituskilpailussa erään antologian australialaisia scifi/fantasianovelleita, joka periaatteessa tuntuu tosi kiinnostavalta, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi aloittaa sitä... Olen osallistunut moniin kilpailuihin, joissa on voinut päästä mukaan antologiaan, mutta ei ole koskaan onnistanut, runojen kohdalla vain (kahdesti).

    Runoantologioita on hyllyssä muutama, mutta ne ovat kaikki "Kirjatori 1 euro" -osastoa (ja yksi jonka sain, kun siinä julkaistiin omia runojani). Muuten en sellaisia juuri lue, muita runokokoelmia minulla on paljon enemmän.

    VastaaPoista
  11. Mun on pakko ilmoittaa olevani innostunut antologioista, kun olen lukenut nuo samaiset ja juuri tänään kirjoitinkin niistä. :) Olen kyllä muutenkin kiinnostunut. En ole koskaan törmännyt chick lit -antologiaan, mutta voisin minäkin sellaisen lukea, jos sellainen on olemassa.

    VastaaPoista
  12. Kyllä minua antologiat(kin) kiinnostavat, vaikkakin luen niitä (kaunokirjallisia ja joskus oman alan) harvoin. Olen kirjoittanut runon runoantologiaan ja mielelläni kirjoittaisin muihinkin. Olen vain laiska, kai, järjestäytymisessä :)

    VastaaPoista
  13. Periaatteessa mua kiinnostaa erilaiset antologiat, koska niiden kautta on helppo tutustua uusiin kirjailijoihin eikä saa yliannostusta saman tekijän teksteistä. Olen lukenut scifinovelleja ja runoja kokoelmista, molemmissa tapauksissa lukeminen on toiminut hyvin. Voisin siis etsiä jonkun novelliantologian luettavaksi....

    Mä olen muuten chick lit -antologioita nähnyt englanninkielisinä.

    VastaaPoista
  14. Tutustuin proosa-antologiaan ekan kerran tovi sitten kun luin juuri tuon Valhe & viettelys-teoksen ja pidin paljon. Nyt kun olen innostunut ylipäätänsä novelleista, on kiinnostus kasvanut kyllä antologioitakin kohtaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!