15.6.2012

Hélène Grémillon: Uskottuni

Sairausloman kipuinen ja tunkkainen olo katkesi totaalisesti mukaansatempaaavan Hélène Grémillonin Uskottuni-teoksen (Otava, 2012. Suomennos: Anna-Maija Viitanen) parissa. En ole viikkoon jaksanut lukea yhtään mitään, enkä ole kirjoittanut tänne blogiinkaan saati lukenut muiden juttuja, sillä en ole pystynyt istumaan koneen ääressä. Kesäfiilis on tavallaan ollut kateissa, kun ulos en ole päässyt, eikä sisälläkään jaksa muuta kuin nukkua, mutta eilen luin 264-sivuisen Uskottuni yhdeltä istumalta ja muistin, miksi lukeminen on aina parasta lääkettä.

"En tiedä miten sain luetuksi kirjeen loppuun.
Kun laskin sen käsistäni olin kalmankalpea ja voimaton, toistin toistamistani samaa elettä: sivelin sormellani niskakuoppaa ihan hiusrajasta.
Sen pikku kauneuspilkkua."





Camilla on juuri menettänyt äitinsä, ja avatessaan suruvalittelukirjeitä hänen käsiinsä osuu paksu kirjekuori. Siitä päivästä eteenpäin joka tiistai hän saa samankaltaisen kirjeen: tarinamuotoon kirjoitettu jatkokertomus toisen maailmansodan aikaisesta rakkaustarinasta. Camilla on hämmentynyt ja uskoo aluksi, että kirje on toimitettu väärälle henkilölle tai että se on jonkun kekseliään kirjailijaksi aikovan tapa lähettää hänelle, kustannustoimittajalle, romaaninsa pätkittäin. Näin hän on pakotettu lukemaan sitä, ja jatkotarina on yhtä kiehtova ja kiinnostava Camillasta kuin mitä se oli minusta.

Sopimaton rakkaus, epätoivo, mustasukkaisuus, kateus ja himo on kuvattu yhtä tarkasti kuin historialliset faktat on osattu lomittaa tekstiin itse päätarinaa katkomatta. Sodan etenemistä kuvaavat tarkat päivämäärät siellä täällä sitovat teoksen aikaan ja raamittavat ihmisten kohtaloita. Henkilökohtainen draama voi tuntua suuremmalta kuin jossain kaukana syttynyt sota. Kuinka sydänsuru ei katso aikaa saati mahdollisuutta. Miten ihminen voi kauhistella lukemattomia surmantöitä, joita sota aiheuttaa, mutta tuntea samalla murhanhimoista vihaa ja pettymystä läheistä ihmistä kohtaan. Uskottuni sekoittaa mukaansatempaavalla imulla historialliset tapahtumat ja miljöön päähenkilöiden tunteiden ja ajatusten piirun tarkkaan kuvaukseen. Kuvaukseen, joka on ajaton.

Uskottuni on Grémillonin esikoiskirja, ja se on herättänyt ihastusta useammissa maissa. Teoksen rakkaustarina on yleismaailmallinen, mutta sopivasti omissa uomissaan, niin ettei koe lukevansa jälleen kerran samaa tarinaa. Väistelen tässä arviossani puhumasta sen tarkemmin itse tarinasta, joka Camillan kirjeisiin sisältyy, sillä koska itse luin teoksen vailla mitään ennakko-odotuksia, tuntui pienien sivujuonteiden ja kertomuksen eri tasojen merkitys piristävältä, joten jätän kehyksen kuvailun hyvin minimaaliseksi. Teokseen kuuluu oma mysteerinen jännityksensä, kun kirje toisensa jälkeen kaikkien henkilöiden motiivit ja unelmat avautuvat.

Suosittelen teosta kaikella lämmöllä, sillä juuri tällaisista rakkaustarinoista itse sytyn. Ne ovat kekseliäästi rakennettuja, henkilöt ovat rikkonaisen eheitä ja uskottavia, heidän kohtaloistaan oikeasti välittää, eivätkä he ole yksiulotteisia litteitä hahmoja. Tarina etenee sujuvasti, eikä se jätä loputtuaankaan rauhaan. Ainoa miinukseni tulee kirjan viimeisistä sivuista, joillekin vihoviimeinen loppuratkaisu on piste iin päälle, minulle kokonaisuus olisi toiminut paremmin ilman tätä viimeistä silausta. Loistava rakkauskertomus, parempi mieli.

17 kommenttia :

  1. Oih, tämä on ihan pakko lukea ja pian! Ihastuin jo kanteen ja nimeen, ja sisältökin kuulostaa juuri sellaiselta jolle minäkin sytyn. Kiitos kovasti kirjavinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka mukava lukea viestisi, sillä en uskaltanut kauhean tarkkaan teosta avata, sillä halusin jättää muillekin lukijoille löydettävää. Olen erityisen ilahtunut kommentistasi, sillä sairaana kirjoittaessani pelkäsin, etten saa ihan täysin kirjan erinomaisuutta avattua.

      Poista
  2. Kuulostaapa ihanalta; voisin joskus lukea jos tulee vastaan kirjastossa. Toivottavasti olet jo kokonaan toipunut, tuollainen sairastuminen on kurjaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vielä kipuisa, mutta päivä kerrallaan parempi. Tämä kirja onkin ainoa, jonka olen lukenut yli viikkoon, sillä se oli niin vetovoimainen, ettei mikään kipu haitannut. Suosittelen.

      Poista
  3. Hanna, tämä on juhannuskirjani! Kirja saapui eilen, mutta nyt on muutama juttu kesken, joten herkku juhannukseen. Kiva, että intuitioni osui oikeaan eli sinäkin pidit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukavaa lukea viestisi. :) Tämä on tosiaan mukaansatempaava luettava, mie itse ajattelin lukea David Nichollsin uusimman juhannuksena, sillä luin sen edellisen suomennoksen ollessani juhannusmatkalla. Nyt jäämme ihan kotiin, mutta taipuu se juhannuslukeminen ilman laituriakin.

      Poista
    2. Onko eka lause vihje, että olen ollut vain poissa;-) No, enhän voi kommetoida, jos en osaa asiasta mitään sanoa. Tämä otti heti kiinni.

      Olen jotenkin vajaa, kun en millään ehdi David Nichollsiin ja enpä siis niitä kykene edes kommentoimaan. Hemmetin kiirettä suvella!

      Meillä oli vuosia iso vene, jossa asumimme suvet. Jos kelit olivat pahat, ei niin kiva, vaikka olikin kaikki viihdykkeet. Sama mökillä, jonka vuokrasimme kahdeksi vuodeksi. Ja sitten ne hyttyset. Nyt on iso talo, koti, järven rannalla ja suveksi tämä muuttuu villaksi. Kakkoskerroksen parvekkeelle, jossa grillaamme ja syömme säästä viis, eivät nouse edes hyttyset.

      Jännä kuulla, mitä muuta sanovat tästä kirjasta. Laitan omani 'ulos' su tai ma.

      Ihanaa juhannusta sinulle!

      Poista
  4. Totta, lukeminen on parasta lääkettä.

    Kirjoitit tästä todella houkuttelevasti. En ajatellut lukea tätä, mutta nyt sinun tekstisi jälkeen mietin, että jos sittenkin...

    Voi hyvin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos. Varsinkin kun olin niin hämilläni, että tuleeko tästä nyt hyvä kokonaiskuva lukijoille.

      Poista
    2. Lukemisen kautta pääsee pois siitä omasta olotilasta, jos teos on vetävä. Ei haittaa, vaikkei pääsisi muuten liikkumaan, kun lukiessa on koko maailma auki.

      Poista
  5. Minä kiinnostuin tästä jo katalogia selatessa, mutten ole vielä ainakaan hankkinut tätä kirjapinoon odottamaan. Juttusi kyllä vaan lisäsi kiinnostusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susa, mie toivonkin pian lukevani teoksesta lisää muiden arvioita.

      Poista
  6. Kirja kuulostaa -ja näyttää- ihanalta! Minulla näkyy olevan kaksi heikkoutta, norsut ja Eiffel-torni, molemmissa on sellaista mystistä lumoa <3 Voisin siis hankkia kirjan jo lähes kannen perusteella ;) Hyvin kuvasit kirjaa sairastamisesta huolimatta. Toivottavasti vointisi paranee <3 Ehdinkin jo kaipailla postauksiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoksessa on kaunis kansi, mutta se myös jotenkin tuntuu käsissä sopivalle.

      Poista
  7. Kuulostaapa hyvältä kirjalta ja juuri sellaiselta, josta yleensä pidän! Täytyy laittaa lukulistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti laitat. Teos on yksi kesän käännöspilkahduksia.

      Poista
  8. Minä taisin olla vähän väärällä aaltopituudella tämän kanssa, kun pakko on myöntää todeksi kaikki mitä sanot rakkaustarinan yleismaailmallisuudesta ja olihan mukana myös paljon muuta mielenkiintoista tunteellista hienosti kuvattuna. Jokin kuitenkin häiritsi, tarinasta jäi minulle jotenkin hajanainen kuva.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!