4.7.2012

Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata

Kirja, joka sai ilmestyessään vuonna 1975 murskakritiikit, on niin käsitämättömän hyvä, etten voi mitenkään päästä sisään siihen aikaan, jolloin sitä ei ole voitu arvostaa. Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata on suorasukainen ja yhteiskuntakriittinen hävittämättä tippaakaan kirjallisia ja tarinallisia arvoja. Se leimasi silloin ilmestymisensä jälkeen kirjailijan pervoksi (viittaan tässä tietoihin, jotka sain kirjailijan eräänlaisesta muistelmaromaanista Kaksi) ja hänen kimppuunsa kävi joku vieras nainen kädellä läiskien ja haukkumasanoja huutaen.

Silloin sitä ei haluttu käsitellä feministisen naiskerhon asialistalla, sillä raiskaus ei kuulu mitenkään naisten tasa-arvotaisteluun (sama lähde). Kuten kirjassa, myös sinä aikana, tuntui käsittämättömälle ajatus naisesta, joka raiskaa miehen. Vuonna 2012 moni asia on mennyt eteenpäin, vaikka valitettavasti ei tarpeeksi. Silti jotain merkittävää on muuttunut yleisissä asenteissa, sillä on vaikea uskoa, että monikaan nykylukijoista pitäisi Tikkasta epätavallisena ja outona, jos kirja ilmestyisi nyt ensimmäisen kerran (toki se ei enää voisikaan olla sama kirja, sillä laki on muuttunut ja nykyisin lainsäädäntö tunnustaa, että miestäkään ei saa raiskata.)

Miestä ei voi raiskata -teoksen päähenkilö on juuri 40 vuotta täyttänyt Tova. Kahden pojan yksinhuoltaja, kirjastovirkailija, joka vaikuttaa tyyneltä ja mukautuvalta naiselta, mutta joka toisaalta lähti epätyydyttävästä ja alistavasta avioliitosta ja joka lopettaa käyttämästä rintaliivejä, kun työkaveria kielletään pitämästä kesäistä, olkapäät paljastavaa toppia töissä. Hän on kuitenkin aina rakastellessaan pelännyt tulevansa kuitenkin raskaaksi ja vasta sterilisaatio vapauttaa hänet tästä pelosta, mutta myös miesystävästä, joka pitää Tovaa epänaisena, rikkinäisenä ja tyhjänä. Tova tapaa ravintolassa syntymäpäivänsä aattona miehen nimeltä Martti Wester, ja vastoin iltaan asetettua ennakkosuunnitelmaa hän siirtyykin miehen luo kuuntelemaan musiikkia ja juomaan likooria ja kahvia.

Martti Wester on mies, joka on tottunut saamaan kaiken haluamansa, eikä hän ymmärrä että maailmassa on värejä mustan ja valkoisen välissä. Hän on väkivaltainen, mahtipontinen, itseriittoinen öykkäri, joka raiskaa Tovan. Hän rikkoo maailman, joka on jo valmiiksi säröillä. Naisen, joka on aina tuntenut tekevänsä jotain väärin: isä opetti, että tietynlaiset tytöt käyttävät punaista huulipunaa, aviomies petti ja alisti. Samalla kun Tova käy elämäänsä ja valintojaan läpi, hän piirtää luku luvulta karttaa naisena olosta, kuin suoraan naistutkimuksen oppikirjasta.

Rintaliivien poisjättäminen, punainen huulipuna yliseksuaalisuuden merkkinä, avioliiton sisäinen valtataistelu, intiimisuoja, naisten välinen lojaalisuus, seksuaalisuus, yhteiskunnalliset ja sukupulten väliset vastakkainasettelut, roolit, tehtävät ja mahdollisuudet. Ei mitenkään kevyitä ja vähäpätöisiä aiheita, mutta niitä käsitellään tarinan ehdoilla ilman ohjelmallisuutta.

"Noihin aikoihin meikäläinen raiskauskeskustelu liikkui yhä niin sanotusti neitseellisellä maaperällä. Kritiikki oivalsi vielä vähemmän mistä oli kysymys syvemmällä tasolla, jota olin kypsyttänyt mielessä jo ennen kuin raiskaustarina pulpahti esiin: miten tavallinen ikääntyvä kouluja käynyt naienn jota äärimmäisen sovinnaisessa avioliitosaan alistetaan sekä henkisesti että ruumiillisesti 'vaietun valheen' avulla, kuten minä sitä nimitin - tuon tyvenen, hyvin kasvatetun, hallitun käyttäytymisen - saa aikaan sen että se mitä hän eniten inhoaa, valtaa ja väkivalta, kasvavat hänen ympärillään. Miten asenteet siirtyvät lapsiin, herkkään poikaan joka on päähenkilö Tovalle kaikkein läheisin ja josta tulee väline ja jatkumo, esimerkki niiden eri maailmoiden välisistä väärinkäsityksistä joissa miehet ja naiset pahimmassa tapauksessa elävät." (Märta Tikkanen: Kaksi)

Miestä ei voi raiskata kääntää asetelmia päälaelleen. Tova haluaa kostaa raiskaajalleen ja tunnustaa tekonsa polisiille. Häntä ei kuitenkaan oteta vakavasti, sillä virkavallasta asia tuntuu järjettömälle ja mieheen kohdistettu seksuaalinen väkivalta oudolle parisuhdeleikille.

Kirjan sanoma on yksinkertainen: kaikilla on oikeus koskemattomuuteen ja kunnioitukseen.

Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata
Tammi, 1975
Män kam inte våldtas
Suomennos: Kyllikki Villa
Sivuja: 183
Lisäksi: Suomi, suomenruotsalainen kirjallisuus, Kuusi kovaa kotimaista -haastekirja.

15 kommenttia :

  1. Ihanko totta vastaanotto kirjan ilmestyessä oli noin murskaava? Muistan lukeneeni tämän aika nuorena eli varmaan aika pian ilmestymisen jälkeen, mutta mistään kohusta ei ole muistikuvia. Mutta en varmaan silloin kovin paljon seurannutkaan kirjallisuuskeskusteluja, kirjasta sen sijaan vaikutuin syvästi. Kiva kuulla, että se on kestänyt aikaa, en olisi ollut siitä ihan varma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minunkin lähteenäni on Tikkasen toinen teos. Hän kirjoittaa vielä: [t]eoksen kävi niin pahasti kuin käydä voi - se haukuttiin pataluhkasi. Borgåbladetin Gustav Widéniä ja Folktidningen Ny Tidin Lolo von Wrightia lukuun ottamatta arvostelijoilla ei ollut mitään tajua siitä mitä halusin sanoa, vielä vähemmän sitä miten sen tein, reaktiot olivat tuohtuneita, moralisoivia, torjuvia.

      Poista
    2. Minusta tämä oli samalla aikamatka menneeseen ja mielenkiintoinen tarina. Moni bloggaaja oli maininnut, ettei aika niin kovasti ole tuosta muuttunut, mutta minusta taas tuntui, että se ilahduttavasti on mennyt eteenpäin näin vakavassa asiassa. Toisaalta mulla on nyt kova Tikkas-kuume, kun luen tuota Kaksi-teosta samaan aikaan ja aloitan pian Emman ja Unon.

      Poista
  2. En malttanut olla lukematta juttuasi, vaikka tämä on omallakin lukulistalla... mutta nyt taas ylempänä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun luit silti, vältän kuitenkin kirjan oleellisten juonipaljastusten kirjoittamista kuin ruttoa. Jonkinlainen kehys täytyy aina rakentaa, mutta juonihan selviää kokonaisuudessaan vain lukemalla kirjan. Ajattelin tänään etsiä muita Tikkasen kirjoja divareista.

      Poista
  3. Tämä on hieno ja kamala kirja, jonka soisin joka ikisen lukevan. Kiinnostavaa lukea Tikkasen omia kommentteja, pitänee minunkin lukea tuo muistelmateos (ja ylipäänsä muu Tikkasen tuotanto!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tulee kova halu lukea uudelleen Henrik Tikkasen osoitesarja, vaikka toisaalta jaksan ihmetellä, että kuinka monta kertaa jaksan lukea heidän avioliitostaan eri teosten kautta. No, mitäpä sillä on väliä, kun kerran toimii.

      Poista
  4. Itse luen oikeastaan vain käännettyä kirjallisuutta, mutta mielessä kytee ajatus siitä, että kotimaiseenkin tuotantoon pitäisi tutustua paremmin. Tämä kuulostaa varsin hyvältä kohteelta lähteä liikkeelle, josko tuo kirjavalikoima tulevaisuudessa monipuolistuisi hieman.

    VastaaPoista
  5. Kirjan vastaanotto oli todellakin aikoinaan hämmästyttävän kehno ja tuomitseva (sanoo toinen Kaksi-teoksen lukja), mutta onneksi sitä arvostettiin sentään ainakin Norjassa.
    Kannattaa katsoa myös teoksesta tehty elokuva, jos saa sen käsiinsä! Jörn Donnerin ohjaama tarina poikkeaa hieman kirjan tapahtumista, mutta on kiinnostava - ja vanha Helsinki on siinä ihana. (Kirjoitin joskus siitåä blogiini, että olin ensin elokuvan muinaisesta retro-Helsingistä lumoutunut, kunnes huomasin, että oho, olen itsekin elänyt tuota elokuvassa kovin kaukaiselta näyttävää aikaa ja juuri Helsingissä.)

    Pähkinä: tämähän on käännettyä kirjallisuutta, alkukieli on ruotsi!;)

    VastaaPoista
  6. Oi, Märta. <3 Mulla on tämä vielä lukematta, mutta tuskin enää kauan. Onneksi löytyy jo hyllystä. Uskon, että Tikkasen upean kirjoittamisen lisäksi tässä erityisesti minuun iskee myös tematiikka.

    VastaaPoista
  7. Kiitoksia linkittämisestä! :)
    Kirja on jäänyt minulle todella vahvasti mieleen, vaikka sen lukemisesta alkaa olla jo aikaa. Minusta tosin kirjalliset ansiot eivät olleet kummoiset, alkuun kirja oli minusta tylsä, mutta asia ajaa niiden seikkojen ohi.

    VastaaPoista
  8. Tuntuu, että tämä kirja on pakko lukea. Muutenkin pitäisi tutustua Tikkasen tuotantoon paremmin.

    VastaaPoista
  9. Nyt harmittaa kun viime viikolla jätin tämän teoksen kirppiksen pöydälle. Olisi pitänyt ostaa, sillä nyt sitten kiinnostuin oikein kunnolla. :D

    VastaaPoista
  10. Täytyy myöntää, etten ole lukenut yhtäkään Märta Tikkasen kirjaa. Tekstisi luettuani kiinnostuin. Tämän voisi lukea, onhan aihe yhä ajankohtainen, vaikka muutosta parempaan onkin tapahtunut.

    VastaaPoista
  11. Hei! Oletko lukenut muitankin Märtan kirjoja? Mikä mielestäsi yhdistää niitä kaikkia?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!