31.10.2012

Oodi novelleille

Minulle novellit ovat erityisen rakkaita, mutta olen usein kuullut, että niitä on vaikea myydä, niitä luetaan vähän ja moni vierastaa novellikokoelmien lukemista. Novellikokoelma pitää sisällään monta erilaista tarinaa, mailmaa, useita henkilöhahmoja, lähestymistapoja ja paikoin hyvinkin erilaisia tyylilajeja ja monipuolista kieltä. Sitten tämä kaikki täytyy saada sopimaan samojen kansien väliin niin että kokonaisuus toimii ja kokoelma muodostaa alusta loppuun jonkinlaisen kaaren. Yhden teoksen lukemalla saa niin paljon, siksi en ihan ymmärrä, miksi novellikokoelmia vältellään.

Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on mielestäni hankalampaa kuin pitkien, näkeehän sen jo siinä, että jos tämänkin novellien ylistyspuheen pitäisi tiivistää pienempään merkkimäärään, niin kyllä siinä aika nokkelana saisi olla sanavalintojen kanssa. Onnistuneimmat novellit ovat todellisia taidonnäytteitä.

Nuoren Voiman Liitto aloitti nyt lokakuussa valtakunnallisen Novelli palaa! -hankkeen, jonka tarkoitus on saada novelleja näyttävästi esiin eri tavoilla ja nostaa novellin asemaa kirjallisuudessa. Olenkin jo lukenut hankkeesta jo monista eri lehdissä, viimeisimpinä uusimmassa Suomen Kuvalehdessä oli pieni juttu.


Eilen hain kaksi uusinta Matkaan-lehteä rautatieasemalta, sillä myös VR on mukana hankkeessa. Ilmaiseksi jaettavan lehden jokaisessa numerossa on matkanovelli tunnetuilta kirjailijoilta. Petri Tammisen novelli avasi sarjan, ja uusimmassa lehdessä on Juha Hurmeen Tivoli-niminen novelli. Muita tulevia novellisteja ovat muun muassa Riku Korhonen, Jari Tervo, Mikko Rimminen, Rosa Liksom, Katja Kettu, Monika Fagerholm ja Johanna Sinisalo. WSOY kokoaa novellit myöhemmin antologiaksi. Matkanovellit-sarja on osa VR:n 150-vuotisjuhlavuotta.

Novelli palaa! -hankkeesta löytyy lisätietoja novelli.fi-sivustolta. Helsingin kirjamessujen yhteydessä nauhoitettiin Yle Puheen ohjelma "Novellit nostavat päätään", jonka voi kuunnella vielä Areenasta.

Oletteko osallistuneet Novelli palaa! -hankkeen tapahtumiin? Minua itseäni harmittaa, etten ehtinyt viime viikolla Novelliprosakiin Korjaamolle, sillä matkustin samaan aikaan junalla Helsinkiin. Mutta onneksi novellitaiteen pariin voi tutustua kuka tahansa milloin vain. Minullakin on yöpöydällä jo pari kiinnostavaa kotimaista.



9 kommenttia :

  1. Kuulun juuri niihin ihmisiin, jotka karsastavat novelleja (ja runoja). Pidän romaaneista, koska pidemmässä kerronnassa pääsee uppoutumaan fiktiiviseen maailmaan. Novellien koen aina loppuvan ikään kuin kesken. Koen jääväni tyhjän päälle, jonka jälkeen pidän velvollisuutena aloittaa älyllisen pohdiskelun novellin teemoista yms. Ehkä älyllisyys on avainsana novellikammooni. Romaaneihin voi heittäytyä tunteella, kun taas novelleja pitäisi olla valmis analysoimaan joka suunnalta (mihin en halua ryhtyä).

    Olen elämäni aikana viehättänyt muutamista novelleista, etunenässä tietysti Rosa Liksom. Joskus nuorena tykkäsin Edgar Allan Poen kauhunovelleista ja myös Anton Tsehov kolahti. Nykyään jätän novellikokoelmat järjestään lainaamatta kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos erittäin mielenkiintoisesta vastauksestasi Tuija. Mie mietin, että novellikokoelmissa minua tuntuu kiehtovan myös se, että yhden tarinan voi imaista niin nopeasti. Kauhea lähestyä tätä ajankäytön kautta, mutta aina välillä minulle sopii se, että yhden tarinan saa luetua niin paljon nopeammin kuin romaanin. Haluaisin kuunnella äänikirjoinakin novellikokoelmia.

      Poista
    2. Myöhemmin tuli vielä mieleen, että aivan mahtavia novelleja on myös Franz Kafkalla ja Daniil Harmsilla (tai lyhyitä kertomuksia). Daniil Harms tuskin toimisi ollenkaan pidemmässä tekstissä.

      Poista
  2. Kiinnostava tuo hanke, ja varmasti aiheellinen! Pitäisi kyllä lukea enemmän novelleja - vaikka niistä pidänkin, niin jotenkin vain tulee aina helpommin tartuttua romaaniin. Novelleissa on paljon hienoa: vähillä sanoilla voidaan sanoa hyvin paljon, joskus kertoa vaikka elämänmittainen tarinakin. Tai sitten vain kurkistaa jonkin henkilön elämään. Sellaisestakin olen oppinut nauttimaan, vaikka joskus ennen vierastinkin novelleja "kesken loppumisen" vuoksi.

    Taidanpa minäkin suorittaa oman pienen osani tuon hankkeen hyväksi ja ottaa tavoitteeksi lukea ja esitellä tässä vuoden aikana muutamia niistä novellikokoelmista joita hyllyyni on kertynyt.

    VastaaPoista
  3. Minä pidän novelleista, romaanit tuntuvat jo lähtökohtaisesti raskailta luettavilta. Novellit ja runot ovat ok, olen varmaan niin lyhytjännitteinen lukijana vaikka olenkin aika pitkäpiimäinen ihmisenä, mutta sellaisia Luojan pieniä paradoksejahan me olemme kaikki? Novellissa pienempikin oivallus pääsee paremmin esiin ja saattaa kannatella koko tarinaa täysin riittävällä taiteellisella vaikutelmalla. Tarinan henkinen painoarvo ei välttämättä lisäänny sivujen mukaan kerrottaessa.

    VastaaPoista
  4. Minä olen mukana! Prosak meni minullakin sivu suun, mutta lyhytproosalla mennään! Kiitos vinkistä lehtien suhteen! Täytyypä käydä hakemassa omat kappalett. Miksiköhän näitä ei ole näkynyt lähijunissa? Olisipa ihana lukaista novelli aamulla työmatkaa tehdessä.

    VastaaPoista
  5. Lukija joka novelleja välttää, tietää jo aika paljon kirjallisuudesta. En kuitenkaan usko, että tämä marginaalinen lukijaryhmä selittää todeksi sen väitteen, että novellit eivät Suomessa myy. Minusta syy on se, että novelleja ei tunneta eikä niitä edes markkinoida samalla tavalla kuin tiiliskiviromaaneja.

    VastaaPoista
  6. Minulla ei ole tullut luettua novelleja juuri Pikkurilli-Tuijan mainitsemasta syystä. Haluan upota tarinaan pitkäksi aikaa, vallan velloa siinä. Tuo tyhjän päälle jääminen kuvaa todella hyvin minunkin tuntojani novellin lukemisesta.

    Aiemmin luin oikeastaan vain Stephen Kingin novelleja, tosin lukisin varmaan hänen kirjoittamansa kauppalaputkin ;) Nyt olen kuitenkin ihastunut ainakin Johanna Sinisalon ja Tove Janssonin novelleihin, joten novelliallergia lienee helpottamassa.

    VastaaPoista
  7. Minä luen yhtä mielelläni novelleja ja romaaneja. Jotenkin paradoksaalisesti minusta tuntuu, että muistan paremmin monien novellien luomat maailmat, vaikka olen niihin uppoutunut ajallisesti lyhyemmäksi aikaa. Johtuuko se tiheämmästä kerronnasta, tai intensiivisestä ja lyhytaikaisesta keskittymisestä? En tiedä. Ainoa juttu, mikä minua ärsyttää on se, että novelleja pidetään usein jonkinlaisina 'harjoitusromaaneina' vaikka, niin kuin Hanna jo sanoi, onnistunut novelli on todellinen taidonnäyte sanavalintojen ja tarinan kuljetuksen suhteen, ja sellaisena paljon armottomampi kuin romaani.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!