Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja
La liste des mes envies, 2012
WSOY, 2013
Käännös: Leena Leinonen
Sivuja: 164
Kansi: Marianna Corrénte
Ranska
Yllätyksetön.
Se oli päällimmäinen ajatus lukiessani rankalaisen Grégoire Delacourtin romaania Onnen koukkuja. Voisin kirjoittaa parilla lauseella koko juonen auki, mutta en tietenkään tee, sillä silloin pilaisin joltain muulta lukukokemuksen. Onnen koukkuja ei ole myöskään mikään pieni kirjallinen helmi, joten odotin juonelta paljon – siksi varmaan jo varhaisessa vaiheessa nähty "eeliäinen" tulevista tapahtumista vesitti senkin puolen lukukokemuksesta.
En vaikuttunut, ei sille mitään voi.
Ei minulla ole mitään ranskalaisia, kepeitä kirjoja vastaan, vaikka kun katsonkin näitä blogini luettujen listaa, niin olen melkein järjestäen ne tyrmännyt (ja silti jatkan aina yrittämistä!) milloin mistäkin syystä. Gavalda, Foenkinos ja nyt Delacourt. Mutta Onnen koukkuja saa siitä erityismaininnan, etten ärsyyntynyt naishahmoihin, mikä on yleensä ollut kompastuskiveni näiden aiemmin mainittujen kirjailijoiden kohdalla.
Onnen koukkuja sisältää kuitenkin ihan hauskan alkuidean:
Pikkukaupungin kasvatti ja pienyrittäjä Jocelyne voittaa yllättäen 18 miljoonaa lotosta, eikä oikein tiedä, mitä kaikella sillä rahalla tekisi tai uskaltaako ollenkaan lunastaa voittoaan. Elämä on jo näissä uomissa hänen mielestään ihan tyydyttävää, mukavaa suoraan sanottuna. Ei ehkä jännittävää, ja muistoissaan hän palaakin nuoruuden ihastuksiinsa, mutta avioliitto on kuitenkin ihan toimiva, kaksi lasta maailmalla, lankakauppa menestyy ja varsinkin Jocelynen silmäterä, käsityö-blogi, kerää koko ajan uusia innostuneita lukijoita.
Pitäisikö shekki lunastaa ja muuttaa nykyinen elämä? Vai pitäisikö se pitää salassa kaikilta?
Koska päähenkilö on passiivinen, täytyy draaman oppien mukaisesti tapahtua jokin ulkopuolinen käännekohta, että tarina pysyy kasassa ja juonessa on imua. Jotain siis tapahtuu shekille. Valitettavasti ratkaisu olisi voinut olla jännittävämpi. Varsinkin kirjan loppupuoli oli pettymys, sillä saattohoito oli liian pitkä. Näin pieni tarina olisi kerrottu napakammin novellissa.
Mutta kirjan suomennettu nimi on minusta oivallinen. Siinä vähän johdatellaan teemoihin: mitä onni oikeastaan on ja tuoko raha onnea. Koukku liittyy Jocelynen käsityöliikkeeseen ja blogiin, ja se myös vihjaa siihen, että nimenomaan onnellisuudessa tapahtuu jotain käänteitä.
Kirjasta on kuitenkin pidetty muualla. Sanna ja Laura ihastuivat molemmat ikihyviksi.
Mielenkiintoisen kuuloinen idea kirjalla. Tekee mieli kokeilla, vaikka et innostunutkaan.
VastaaPoistaMuuten, ulkoasupostaukseesi en ehtinyt kommentoida, mutta sanonpa nyt täällä, että todella hieno tämä uusi ja raikas ilme!
Onpa ihana kuulla, että ulkoasu toimii. Olen saanut paljon hyvää palautetta ja olen tyytyväinen, että vihdoin "vanha turkki" on pesty.
PoistaKyllä kirja varmasti keveänä välipalana toimii kelle vain, ja tosiaan tähän on moni muu bloggaaja ihastunut. Mutta mie jäin oikeasti kaipaamaan jotain yllätystä, joka olisi kantanut kirjan loppuun asti.
Hanna, taidan jättää väliin...Gavalda on minulle tylsintä mitä tiedän.
VastaaPoistaKiitos tästä!
Heh, totta. Mie olen kyllä lukenut vain yhden Gavaldan, mutta se on kyllä edelleen yksi tylsimmistä kirjoista, jonka olen lukenut.
PoistaTämä odottaa minua kirjapinossa ja aion lukea...saas nähdä, millaisin miettein olen sitten :)
VastaaPoistaVoi olla, että pidät tarinasta enemmän. :)
PoistaNo voi höh. Toivottavasti minä tykkäisin tästä. Kirja vaikuttaa houkuttelevalta ideansa, nimensä ja ohuutensa perusteella. Minä en ole lukenut Gavaldaa tai Foenkinosta, joten en voi verrata, mutta olen kyllä sellainen luonnonoikku, etten tykännyt Amelie-leffasta...
VastaaPoistaSanon minäkin vielä täällä bloginkin puolella, että tämä uusi ulkoasu on ihan mielettömän hieno!!
Ai sie et tykännyt Ameliesta? Oho, onpa jännä juttu. En ole tainnut tavata kethään, joka siitä ei olis pitänyt, mutta varmasti teitä on muitakin. :)
PoistaKirja on kyllä ihana ohut, mutta silti siinä oli mielestäni tyhjäkäyntiä. Kiinnostava kuulla, että mitä mieltä sitten olet.
Heh, luen parhaillaan Onnen koukkuja ja teen todennäköisesti aika pian postauksen. Jos kerron että olen ranskan opettaja siinä vaiheessa voi arvata että pidän kirjasta, ja arvaus osuukin oikeaan :) Olen edennyt noin 60 sivua. Päähenkilö meni juuri hakemaan palkintoshekkiään ja pääsi / joutui yllättäen psykologin puheille. Yllätyin positiivisesti siitä parin sivun jutusta joka siitä istunnosta sikisi.
VastaaPoistaVoi, olen oikeasti tosi iloinen, että pidät kirjasta. Minulle jää aina vähän huono omatunto, jos jokin kirja ei kolahda. Haluan kuitenkin rehellisesti miettiä, jos jokin teoksessa ei toimi kohdalleni, mutta silti on paljon parempi, että kirja löytää oikean lukijan.
PoistaHarmi, ettei kirja toiminut sinulle, mutta näinhän se aina menee jokaisen kirjan kohdalla - toiset tykkää ja toiset ei :)
VastaaPoistaMinä taas yllätyin kirjan tapahtumista, en osannut ollenkaan ennustaa niitä. Loppukin oli niin koskettava, nyyh!
Tänä aamuna juuri sain kirjan luetuksi loppuun. Olin tyytyväinen, ja eri mukava lisänautinto oli löytää näitä kirjabloggareiden arviointeja. Jos olisi aikaa voisin kirjoittaa pitkät pätkät tästä lukukokemuksesta, mutta eipä oikein ole :)
VastaaPoistaHanna, hienoa huomata että olet kustannustoimittajana Avaimessa ! Yritin meilata Saaralle pari päivää sitten mutta osoite ei toiminut. Siellä on kai ollut henkilöstönvaihdoksia.
Rita, Avaimen toisena kustannustoimittajana vastaan, että kustantamon yhteystiedot löytyvät täältä :)
Poistahttp://avain.net/info/yhteystiedot.html
(Vastasin Ritalle, mutta varsinaisesti tulin kommentoimaan kirjaa :))
VastaaPoistaKuvittelin, että olin jo kommentoinut tätä, mutta ehkä tein sen muualla. No, minä luin tämän eilen ja taisin pitää vielä paljon, paljon vähemmän kuin sinä. En pitänyt kirjan juonesta, en löytänyt siitä nokkeluutta, en lämminhenkisyyttä. Minä kuitenkin pidän ainakin jonkin verran ranskalaisista kirjoista, mutta Onnen koukkuja oli minulle yhden bussimatkan viihdyke ja koko ajan toivoin, että olisin lukenut jotain muuta. Koetan kirjoittaa kirjasta blogiini lähipäivinä, mutta tuntuu etten keksi mitään sanottavaa.
Seuraava ranskalaista toiveikkaana odotellen. :)