 |
| Kuvaaja: Jonas Tana |
”Olen aina eläytynyt voimakkaasti kirjojen maailmaan. Kun olin kolmannella luokalla, koko pieni kyläkoulumme luki Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri -sarjaa ja leikimme välitunnit kirjojen innoittamina vampyyreita. Kiipesin leikin tuoksinassa korkealle kaiteelle ja hyppäsin, sillä kuvittelin osaavani lentää. Kirja opetti ymmärtämään faktan ja fiktion eron. Käsi kipsissä jatkoin vampyyrikirjojen lukemista.”
Olen mukana yhtenä seitsemästä bloggaajasta Helmet-kirjaston Tämä kirja muutti elämäni -kampanjasta. Tänään monet kaveribloggaajat ovat jakaneet tätä pientä tarinaa, joka julkaistiin kuvan kanssa facebookissa. Käykää vilkaisemassa muidenkin bloggaajien tarinat ja kuvat tästä linkistä (vie facebookkiin).
Jossain vaiheessa Pikku vampyyri -kirjojen lukeminen jäi, enkä edes tiedä, montako kirjaa niitä lopulta oli. Entä jos sarja jatkuu vieläkin? Luin muutama vuosi sitten uudestaan ensimmäisiä kirjoja, mutta koska pidin lapsena niistä niin paljon, en halunnut pilata muistoa. Tuohon aikaan tosiaan leikimme välituntisin vampyyrileikkejä, hahmoja kirjoissa oli niin paljon, että jokaiselle riitti jonkinlainen rooli. Toisaalta pihalla taisi yhtä aikaa hypellä useampi Pikku vampyyri, ei se ollut niin tarkkaa, mutta tärkeä muisto tästä jäi. Kirja imaisi niin mukaansa, etten noinkaan vanhana tajunnut tuon taivaallista maan vetovoimasta, tärkeintä oli vain lentäääää...
Tästä on minullakin todella ihania muistoja. Luin jokin aika sitten sarjan ensimmäisen osan (jota jostain syystä en ollut aiemmin lukenut), ja kyllä siinä maailmassa kieltämättä vielä hiukan sitä entistä hohtoa oli. Kuvituskin sopii loistavasti kirjojen tunnelmaan.
VastaaPoistaSarjan 20. osa ilmestyi 2008, eli aika kauan Sommer-Bodenburg on jaksanut niitä kirjoitella.
Minä luin myös lapsena innokkaasti Pikku vampyyreja! Ehkä pitäisi verestellä muistoja ja lukea niitä uudelleen.
VastaaPoistaOnpa kiva kuva muuten! :)
Hieno tarina ja hieno kuva :)
VastaaPoistaJa minäkin luin näitä muutaman, varmaan ne mitkä silloin lapsuudessani oli suomennettu.
Mäkin tykkäsin näistä, lainasin kirjastosta, kuinkas muuten. Pari vuotta sitten onnistuin Lainan päivänä hankkimaan sarjan neljä (ensimmäistä?) kirjaa tuttuna painoksena. Ah, Rüdiger <3.
VastaaPoistaHuh! Hauska tarina :)
VastaaPoistaKirja, joka mursi käteni on vielä astetta kiinnostavampi kuin kirja, joka muutti elämäni :)
VastaaPoistaJa kuva on hauska ja kaunis samanaikaisesti!
Minä pidin Pikku Vampyyreista myös todella paljon, joku teos minulla on täällä hyllyssäkin. Jostain syystä kirjat yhdistyvät mielessäni Britney Spearsiin, tai jostain syystä, silloin kuuntelin kyseistä artistia paljon lukiessani ja se nyt yhdistyy nimenomaan näihin vampyyreihin, Voisi kyllä nostalgiamielessä lukea uudelleen. Ihana kuva tämä sinun, Hanna!
VastaaPoistaHauska otsikko tarinalle!
VastaaPoistaPikku Vampyyrin mukana täälläkin tuli lapsuus vietettyä, olen myös miettinyt kehtaako muistoa pilata uudelleenlukemalla... Olen kyllä samanaikaisesti hiukan kyyläillyt, mistä löytäisi omat kappaleet, ainakin niistä ensimmäisistä kirjoista.
Nykypäivänä luetut vampyyrikirjat ovatkin aivan toista luokkaa :D
Hih, Rydiger taisi olla ensimmäisiä kirjallisia ihastumisiani ;) Olisi ihana saada tuo sarja omaan hyllyyn... Kaupassa oli ainakin pari (?) vuotta sitten yhteisniteinä näitä, harmittaa kun en ostanut itselleni! Sukulaistytölle kuitenkin ostin ne lahjaksi.
VastaaPoistaIhana kuva sinusta!
Minäkin tulen vielä ihastelemaan, hieno kuva ja mainio tarina. <3
VastaaPoistaPikku vampyyri -sarjaa en olekaan koskaan lukenut, miksiköhän en? (Hmph, googletin ja sieltähän se selvisi, ensimmäinen suomenkielinen Pikku vampyyri on ilmestynyt 1987, jolloin olen lukenut jo pääasiassa tyttökirjoja ja aikuisten romaaneja). Nykyisin ahnehdin fantasian puolella juuri vampyyriromaaneja, joten uskon että nuo olisivat lapsena tehneet minullekin kauppansa.
Pikku Vampyyrit on IHANIA! Jänniä ja hauskoja. Vaikka minultakin sarja jäi kesken noin seitsemännen kirjan jälkeen.
VastaaPoistaJa ihana toi kuva! <3 Olet kyllä kaunis ja kuvauksellinen!