1. Suomalaiset ovat lukukansaa – vielä
2. Lasten lukeminen sujuu, muttei maistu
3. Nuorten asenne lukemiseen käy kielteisemmäksi
4. Kymmenen tuhatta erinomaista, viisi tuhatta heikkoa lukijaa
5. Lukutaito on tasaista ja tasokasta
6. Poikien lukutaito jää koko ajan jälkeen tyttöjen tasosta
7. Luottamus lukutaitoon luodaan kotona
8. Varhainen lukeminen auttaa merkittävästi lukutaitoa
9. Suomalaiset hankkivat kirjat kirjastosta
10. Suomessa tuetaan heikosti lukemisen edistämistä
2. Lasten lukeminen sujuu, muttei maistu
3. Nuorten asenne lukemiseen käy kielteisemmäksi
4. Kymmenen tuhatta erinomaista, viisi tuhatta heikkoa lukijaa
5. Lukutaito on tasaista ja tasokasta
6. Poikien lukutaito jää koko ajan jälkeen tyttöjen tasosta
7. Luottamus lukutaitoon luodaan kotona
8. Varhainen lukeminen auttaa merkittävästi lukutaitoa
9. Suomalaiset hankkivat kirjat kirjastosta
10. Suomessa tuetaan heikosti lukemisen edistämistä
Olen menossa toukokuussa Lappiin puhumaan 7-luokkalaisille ainakin lukemista, kirjabloggaamisesta, tekijänoikeuksista ja kirjabloggaajien nettiplagioinnin vastaisesta flashmob-tempauksesta. Minua suretti varsinkin tuo teesi, että nuorten asenne lukemista kohtaan on käynyt kielteisemmäksi. Toivon, että omalla pienellä panoksellani voisin luokalle välittää jotain tärkeää ja olennaista lukemisesta, mutta edes bloggaamisesta. Ehkä joku innostuu perustamaan johonkin rakkaaseen harrastukseen liittyvän blogin ja saa samalla tavalla iloa tärkeän asian jakamisesta kuten me kirjabloggaajatkin saamme tästä yhteisöllisestä lukuharrastuksesta.
Olen miettinyt nyt, kun näitä valheellisia kirja-arvioita on kopioitu koulutehtäviin ja niistä on jääty kiinni, että miksi nuorten täytyy lukea koulussa sellaisia klassikkokirjoja, jotka on kuitenkin tarkoitettu aikuisille. Miksi Seitsemän veljestä kuuluu niin monien koululaisten pakollisiin luettaviin, kun kirja avautuu monille paremmin vasta vanhempana? Eikö nuorten olisi hyvä saada lukea sellaisia kirjoja, joista he itse pitävät, jotta lukutaito kehittyy ja lukemisesta nauttii?
En ole opettaja, joten en tiedä, kuinka paljon nuoret saavat lukemisiaan valita, mutta hyvänä esimerkkinä ovat nämä flashmob-tempauksen kirja-arviot, joissa nuoret on pistetty lukemaan Kiveä, Haanpäätä, Canthia, Ibseniä ja niin edelleen ja joita he eivät itse halua lukea, vaan etsivät mieluummin valmiin arvion netistä. Voihan olla, että nämä samat tapaukset eivät lukisi edes Aku Ankkaa koulua varten, mutta miksi nuorten oletetaan lukevan aikuisten kirjoja kuin ei meitä aikuisiakaan pakoteta lukemaan lasten- tai nuortenkirjoja. Kun ei ole pakko, niin moni meistä tarttuu monipuolisesti erilaisiin kirjoihin – ilman ennakkoluuloja. En siis väitä, vaan kysyn.
Tärkeä pointti on tuo, että luottamus lukutaitoon luodaan kotona. Mutta myös se, että jos kotona arvostetaan kirjallisuutta, lukemista, luetaan lapselle ääneen ja annetaan hänen "laiskotella" kirjojen ääressä, niin kyllä tämä arvostus kirjoja kohtaan ja lukeminen tapana kulkee mukana läpi elämän.
Lukutaito syntyy lukemalla!
Äitini on todella innokas lukemaan ja luki minulle ja veljelleni todella paljon, kun olimme pieniä. Molemmat olemme siis kasvaneet kirjojen ympäröiminä, mutta kuitenkin vain minusta on tullut innokas lukija ja isoveljeni lukee todella harvoin. Sinänsä hassu juttu, koska hyvä ja innostava esimerkki lukuharrastukseen meillä molemmilla on ollut.
VastaaPoistaOlen ilmeisesti joutunut koulun vuoksi pakkolukemaan kirjoja harvinaisen vähän. Jokin lastenversio Seitsemästä veljeksestä meillä luetettiin ala-asteella ja lukiossa oli pakko lukea Ibsenin Nukkekoti. Olen paljon enemmänkin kirjoja koulun vuoksi lukenut, mutta yleensä ne on saanut valita itse jostakin listasta. Esimerkiksi yhdeksännellä luokalla piti tehdä esitelmä jostakin tärkeästä suomalaisesta kirjailijasta. Minä tein Sillanpäästä ja mielelläni luin yhden hänen kirjansa. Joko olen unohtanut tai sitten minun ei oikeasti ole tarvinnut lukea kouluaikoina kuin kaksi kirjaa, joita en itse voinut valita. Jokaisella lukion äidinkielen kurssilla oli yksi kirja luettava, mutta vaihtoehtoja oli niin runsaasti, että luulisin kaikille olleen jotakin mieleistä. Mielestäni tällaiset kirjalistat, joilta itse saa valita, olivatkin todella hyvä vaihtoehto. Oppilaat tutustuvat kirjallisuuteen, mutta heille ei tarjota yhtä ainoaa kirjaa, jonka lukeminen voikin sitten tuntua pakkopullalta.
Anteeksi, kun kirjoitin romaanin. Aihe on innostava ja saa pohtimaan.
Minäkään en muista, että koulussa olisi ollut pakko lukea jokin tietty yksittäinen kirja, vaan kotimaiset klassikot ynnä muut sai muistaakseni valita ihan kohtalaisen kokoiselta listalta. Jos tietysti vihaa lukemista noin ylipäänsä, valinnanvara ei sinänsä ratkaise asiaa, mutta luulisi, että sitä jaksaisi kahlata läpi vaikka sitten sen listan lyhyimmän opuksen. Muistan kyllä, että lukuhalukkaallekin nuo koulua varten luettavat kirjat olivat välillä tahkoamista, kun niitä lukea suoritti muun pänttäämisen lomassa. Kirjojen parissa "laiskottelu" siis elämyksestä puuttui, mutta olen silti tästä pikkupakosta iloinen =: on monta kirjaa, joita en ehkä olisi tullut muuten oma-aloitteisesti lukeneeksi, mutta on mukavaa olla ne lukenut.
VastaaPoistaTsemppiä puhumiseen! Ennen, kun olin äikänmaikka, annoin oppilaille kirjalistat, joista saattoivat valita luettavaa taikka vein heidät kirjastoon ja käskin valita itse. Tai annoin vapauden valita koulun kirjastosta taikka omasta kotihyllystä. Suurinta osaa ei kiinnostanut lukeminen, eikä sitä oikein tahtonut tuputtaakaan väkisin, mutta koska opetin urheilupainotteisella yläasteella, oli helppo suositella urheiluun liittyviä kirjoja..
VastaaPoistaKiitos tästä, linkin kuvasta voidaan päätellä, että 15-24 -vuotiaiden lukeminen notkahtaa alaspäin. Minusta selityksiä voisi olla kolme: poikien (ja vapaaehtoisten tyttöjen) armeija osuu tälle ajalle, lukiossa luetaan 75 kurssia, lisäksi on korkeakoulujen pääsykokeet ja opiskelut, joissa luetaan monia kirjoja, mutta luultavasti ihmiset eivät miellä tätä lukemiseksi. Myös seurustelu yms. aika osuu tälle ajanjaksolle.
VastaaPoistaTuli jotenkin vähän surullinen olo nuo kymmenen kohtaa luettuani. On todella sääli, jos iso osa nuorista ei enää nykyisin jaksa kiinnostua kirjoista ja lukemisesta. Toisaalta se tuntuu jotenkin oudosti loogiselta, kun miettii millaiseksi ihminen ja yhteiskunta ovat parissakymmenessä vuodessa muuttuneet. Kaiken pitäisi olla sujuvaa ja nopeaa, ihmisillä on kiire, ei (muka) ehditä pysähtyä ja rauhoittua esimerkiksi kirjan äärelle, kaivataan jatkuvia sosiaalisia kontakteja. Onko niin, että nykyisin tarinoiden ja elämysten nälkä tyydytetään elokuvilla ja peleillä? Elokuvassa kokonaisen tarinan ehtii kokea parissa tunnissa ja vieläpä mahdollisesti seurassa, kun lukeminen puolestaan on hidasta ja yksinäistä puuhaa.
VastaaPoistaTosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus, kiitos Hanna! Ja tsemppiä yläastekeikalle, teet siellä arvokasta työtä! <3
En ole koskaan käsittänyt, mikseivät kaikki ihmiset pidä lukemisesta. Miksi kaikki ihmiset eivät rakasta kirjallisuutta? En käsitä, miten on edes mahdollista olla lumoutumatta kirjoista. En käsitä myöskään, miksi kaikki ihmiset eivät innostu elokuvista, teatterista tai ylipäänsä taiteesta.
VastaaPoistaMutta ihmiset ovat erilaisia. Joku saattaa ihmetellä, miksi minä en puolestani ole kiinnostunut jalkapallosta, puoluepolitiikasta tai verotuksesta. En ole koskaan tyrkyttänyt kenellekään kirjoja, koska en vastaavasti halua että joku rupeaa pauhamaan minulle esim. jalkapallosta. Tyrkyttäminen on vastenmielistä, mutta suostuttelu saattaisi toimia.
Toivottavasti saat siellä koulussa pienten oppilaiden päitä kääntymään ja oivaltamaan, että lukeminen on mahtava juttu ja että kirjat voivat olla upeita elämyksiä!
Kiitos Lukuviikko-muistutuksesta, Hanna!
VastaaPoistaOppilaiden lukutottumuksissa on paljon eroja ja niin on tietty ollut aina. Olen tämänhetkisessä työpaikassani huomannut surukseni, että todella monilla on kielteinen asenne lukemista kohtaan. Annan yleensä listan, jolta voi valita mieleisensä kirjan ja pyrin huomioimaan myös vähemmän lukevien kiinnostuksen kohteet. Aina on silti niitä, jotka eivät löydä luettavaa tai valitsevat jotakin, mutta jättävät sen sitten lukematta.
Yksi syy lukemattomuuteen on se, etteivät oppilaat jaksa keskittyä niin pitkään kuin lukeminen edellyttäisi. Ainakin siitä tulee aina valitusta. Ehkä he ovat tottuneet lyhyempään ja visuaalisempaan ilmaisuun. Onneksi on aina niitä, joilta saa vuoden lopulla palautetta siitä, kuinka opettaja on sytyttänyt kipinän lukemiseen. :)
Noita kotimaisia klassikoita luetaan varmaan lähinnä lukiossa. Mutta ysiluokkalaiset kirjoittavat monessa koulussa jonkinlaisen äidinkielen päättötyön jostakin kotimaisesta kirjailijasta/teoksesta. Ja mitä tulee siihen, että kyseessä ovat aikuisten kirjat.. Niin, minä ainakin luin 7. luokasta eteenpäin aikuisten kirjoja, koska nuortenkirjat olivat mielestäni tylsiä ja lapsellisia. Toisaalta nykyään nuortenkirjat ovat mielestäni laadukkaampia ja lisäksi on vielä paljon puhuttu young adults -luokka. Kirjallisuuskentän hallitseminen vaatii kyllä opettajalta harrastuneisuutta.
Kiitos ihanista, pohdituista ja tietoa antavista kommenteistanne. Miekin luin melko nuorena jo aikuisten kirjoja, mutta en kuitenkaan sellaisia, joiden lukemisen edelleen muistaisin. Tarkoitan tällä, että jos olisin lukenut Kiveä enemmänkin nuorena vapaaehtoisesti, niin luultavasti muistaisin tämän ja olisin siitä ylpeä.
VastaaPoistaMutta luin Agatha Christietä, ja hänen kirjojaan jaksan lukea edelleenkin ja pidän niitä edelleen hyvinä.
Voisiko näille lukuvastaisille tarjota sellaista vaihtoehtoa, että he saisivat itse valita kirjan, kauhua, scifiä, fantasiaa, chick littiä, heppakirjoja jne. Olisiko opettajan silloin liian vaikea arvioida tekstiä, jos kaikki kirjoittaisivat vaikka halutessaan eri teoksista?
Varmaan tuo Helmi-Maarian kommentoima valinnanvapaus voi olla yksi tekijä. Jos kotona ei ole oppinut lukemisen makuun, on myös koulun työtavoilla merkitystä, siis että ne olisivat innostavat ja monipuoliset jo alakoulussa. Eli muutakin luin sisältöä tenttaavia kysymyksiä tai kirja-esitelmiä ja arvosteluja. No, enpä epäile etteikö monilla opettajilla ole kaikki keinot käytössä eikä siltikään lukeminen kiinnosta...
VastaaPoistaOlen koko ikäni pitänyt luemisesta. Muistan edelleen sen päivän, jolloin tajusin mitä maitopurkin kyljessä lukee! Kun olin pieni, äitini luki minulle ja siskolleni paljon. Molemmat vanhempani lukivat nuorena paljon ja lukevat edelleen.
VastaaPoistaMinulle lukeminen on jäänyt päälle, ihan ekaluokkalaisesta asti kasasin kirjastosta pinon kirjoja ja aikalailla viikossa sain hakea uusia tilalle. (kirjastoauto kävi viikon välein) Sisko ja veli eivät ole yhtä innostuneita lukemisesta, vaikka veli lukikin nuorempana enemmän.
Yläasteikäisenä jouduimme lukemaan Ilmari Kiannon Punaisen viivan ja Minna Canthin Papin perheen. En muista kyseisistä kirjoista juuri mitään, koska nuo eivät vain jaksaneet kiinnostaa. Silti harkitsen edelleen Minna Canthin kirjojen lukemista, samoin Punaisen viivan lukemista uudelleen.
Nyt lukiossa saamme yleensä kirjalistan, jossa on aihepiiriin sopivia kirjoja. Listan ulkopuoleltakin saa ottaa kirjan, mutta se pitää hyväksyttää opettajalla ensin. Minusta on hyvä, että on lista mistä valita, se todennäköisesti helpottaa opettajankin työtä. Tällä kurssilla meidän pitää lukea jokin suomalaista identiteettiä kuvaava teos. Listalla oli mm. Tuntematon sotilas (jonka luin ysillä vapaaehtoisesti, oli muuten hyvä!), mutta on myös uudempaa kirjallisuutta: Ruben Stilleriä ja Roman Schatzia.
Anteeksi tämä hyppivä ja pomppiva tekstini, hukkasin itsekin punaisen langan! Innostuin vain tästä postauksesta niin paljon, että oli pakko päästä kommentoimaan, mutta harmikseni kaikki järkevä päässäni ei kuulosta niin järkevältä kirjoitettuna :D
Mielenkiintoinen kirjoitus ja hyvä muistutus lukuviikosta, kiitos :)
VastaaPoistaEn muista törmänneeni kouluaikanani ns. pakkoluettaviin kirjoihin, tosin saattaa johtua siitä, että olen aina rakastanut lukemista ja ottanut mielelläni vastaan lukuvinkkejä. Tarjotut luettavat eivät ehkä ole siksi tuntuneet pakkopullalta ;D Seitsemän veljestäkin tuli tutuksi vasta viime vuonna ja pidin siitä kovasti! Toivoisin koululaisille annettavan enemmän lukuvaihtoehtoja eikä pelkästään noita "klassikoita", se varmasti tukisi lukuinnostuksen syntymistä ja säilymistä.
Hannaaa, sinulle on blogissani haaste heitettynä :)
VastaaPoistaHanna, nuorten lukuinto todellakin hiipuu. Hyvä pointti, että tohdit tuoda esiin Seitsemän veljeksen. Voisin jatkaa ja ihmetellä, miksi sen sijasta ei luetuttaisi vaikka Pottereita, mutta kyllä suomalaisista klassikoistakin löytyy jännempiä: Luin itse aikanaan Välskärin kertomuksia vuorokaudet putkeensa.
VastaaPoistaOlen niin omakohtaisesti kokenut tämän lukuinnottomuuden oman tyttäreni kohdalla, että järki meinasi lähteä. Tulen itse lukevasta kodista, mutta minulle kirjoja ei tuputettu, päinvastoin, vanhempien kirjahyllystä piti lapsena kysyä, mitä sai lukea;) Sitten kun oma tytär ei heti innostunut lukemiseen kuten minä, tein virheen ja aloin tuputtaa kirjoja. Suuri virhe! Ehdin ostaa M:lle aikamoisen kirjaston, ennen kuin luovutin. Toki hän rakasti Lindgrenin ja Dahlin kirjoja, mutta se ei riittänyt minulle;) Ja sitten alkoi Potter-buumi. Ei sitä hetkeä etteikö tytär olisi lukenut. Hyvä että sain ruokapöydässä kirjan pois kädestä. Ja nyt kaikki on kuten pitääkin- myös kirjahullun äidin mielestä.
Luin 4-vuotiaasta ihan mitä vain käsiini sain. Eräitä kirjoja jopa liian nuorena salaa. Iiris rukka on klassisesti ensimmäinen muistiini jäänyt teos, mutta seuraava iso juttu onkin Välskärin kertomukset. Kuitenkin varhaisteininä luettu Sinuhe oli se silta, jonka yli mentyäni kaikki muuttui kirjoiksi ja kirjoittamiseksi. Taivaalleni syttyi kirkas tähti ja sen nimi oli Mika Waltari.