10 + 7 kesämuistoa

Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenni oli listannut hauskasti kesämuistoja, ja ajattelin nyt palattuani Suomeen muistella vähän kuva- ja tekstipätkin kulunutta Berliinin-kesää.

Ennen listaamista kertaan vielä muisteluhaasteen säännöt:
"Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastauksia myös omin ajatuksin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle." 

Vastaukseni on listattu siinä järjestyksessä, kun ne ovat mieleeni tulleet.

Hyviä asioita kesässä 2013

1. Sain viettää kolme kuukautta ulkomailla

Rakastan Berliiniä. Olen ollut siellä jo kolme kertaa, enkä saa kyllikseni, joten varmasti menen vielä uudestaan ja uudestaan. Kolmessa kuukaudessakaan kaupunkiin ei kyllästynyt ja edelleen minulla on monta paikkaa, jotka haluaisin nähdä ja kokea. Yhdelle kesälle ei kaikkea saanut mahtumaan, varsinkin kun kävimme vielä Wienissä, Prahassa (kahdesti), Budapestissä ja Bratislavassa reissut.

Mahtava, että työt onnistuivat ulkomailla, joten niidenkään puolesta ei tarvinut hermoilla. Uusi arki oli juuri sellaista kuin etukäteen toivoin ja reissu oli riittävän pitkä, sillä nyt on niin mairea olo olla kotosalla. Aion myös suhtautua Helsinkiin uudella raikkaudella ja uteliaisuudella, sillä täälläkin helposti jämähtää samoihin kuvioihin, vaikka kaupungissa riittää nähtävää.

Kesämme oli niin hyvä, että todennäköisesti etsiydymme uudelleen pidemmäksi aikaa ulkomaille.

2. Menin naimisiin

Jee! Meillä oli aivan mahtavat häät ja ihan uskomatonta, miten kaikki järjestyivät niin "vaivatta". Suosittelen kyllä kaikille Berliiniä hääkaupunkia, sillä siellä meilläkin oli mahdollista järjestää pienet mutta hulppeat häät.

En muista kyllä häistä juuri mitään, olin niin jännityksestä hermostunut, mutta olo on hyvä ja onnellinen.

3. Rivien välissä -kirjablogikirja valmistui

Enemmän tietoa kirjasta löytyy blogistani. Hieno fiilis pidellä kirjaa kädessä.

4. Ulkona syöminen

Vaikka loppua kohden alkoi jo vähän kyllästyttämään kaikki tarjonta ja kaipasin vain oman kodin salaatteja, niin kyllä 2 ½ kuukautta oli yhtä juhlaa. Söimme vaikka mitä ja matkasimme eri ruokalajien kautta maailman ympäri.

Jäi kuitenkin harmittamaan se, ettemme käyneet testaamassa paleo-ravintolaa, vaikka saimme kuulla ruoasta kehuja. Ensi kerralla sitten.

5. Unelmointi kaikesta tulevasta

Oli hyvin tilaa ja aikaa miettiä. Erittäin hyvä juttu.

6. Berliini

Mauerpark. Potzdamer Platz. Prenzlauer Berg. Neue Nationalgalerie. W Imbis. Kätevä liikkua paikasta toiseen. Edullinen ruoka. Mielenkiintoisia kahviloita ja ravintoloita. Hipsterit. Rento katumuoti, josta ei ole ihan varma, että onko se muodikasta vai vain mukava pitää päällä. Helppo sulautua mukaan. Ihana eläintarha. Charlottenburgin linnan puisto. Hylätyt rakennukset. Graffitit. Enemmän siltoja kuin Venetsiassa. Länsi-Itä-jaottelu. Hyvä tarina, joka vetää yli 6 miljoonaa turistia vuosittain kaupunkiin. Paljon puistoja. Paljon pieniä kauppoja. Oikeasti rento meininki ja  kuitenkin asiat toimivat ja sääntöjäkin riittää. Samassa kaupungissa on kuin koko maailma. Vieläkö jatkan?

7. Praha, Budapest, Wien ja Bratislava

Oli mahtava kiertää busseilla pääkaupungista toiseen. Matkasimme yhteensä kaksi viikkoa Berliinin ulkopuolella, enemmänkin olisi voinut käydä, mutta toisaalta ei sitä kaiken aikaa jaksa/ehdi/voi olla reissun päällä.

Budapest ja Praha voittivat selkeästi Wienin ja Bratislavan. Prahassa käytiin kahdesti, joten näistä neljästä menisin seuraavaksi mieluiten uudelleen Budapestiin. Bussilla kulkemalla ehtii matkan aikana katsoa maisemia ja lukea paljon kirjoja. Bussissa ehtii myös lepuuttaa kunnolla kävelystä kipeitä jalkoja, sillä kuljimme ympäriinsä todella paljon.

8. Kirjat, lukeminen, kirjakaupat, kirjalliset kohteet

Olen sata ja yksi kertaa luvannut, että teen eri kaupunkien kirjallisista kohteista tarkemmat postaukset ja kyllä aionkin tehdä. Kohta. Jossain vaiheessa. En nimittäin halua itsekään unohtaa, minne kaikkialle päädyimme. Kiitos Mondon hyvän matkaoppaan, jonne monta kirjallista tärppiä oli merkattu, joten ainakin Kafka-kohteet tulivat tutuiksi.

Kävimme myös kirjakahviloissa ja -kaupoissa. Ostoksia olenkin esittellyt täällä aiemmin.
Klikkaa eteenpäin: Berliini. Praha. Wien. Budapest. Bratislava.

9. Sisarusten (oma + bonukset) kanssa oleilu.

Sisareni on minulle erittäin läheinen, vaikka näemme verrattain harvoin. Asumme aika kaukana toisistamme (kummatkin kuitenkin Suomessa) ja vietämme yleensä enemmän aikaa yhdessä vain joululomilla. Jurin nuorempi sisko asuu Berliinissä poikaystävänsä kanssa, vanhempi sisko ja pikkuveli puolestaan viiden kilsan säteellä meistä.

Tänä kesänä tuli vietettyä extrapaljon aikaa sisarusten kanssa ja kierreltyä siellä täällä Berliinissä. Ei mitään kauhean ohjelmallista toimintaa, mutta paljon yhdessä oloa ja juttelua. Näin myös häiden ansiosta paljon ihania serkkuja ja muita sukulaisia, jotka olivat tulleet Berliinin meidän vuoksi. Isä sanoikin hyvin hääpuheessaan, että olemme kaikki eräänlaisella häämatkalla. Harvoin tulee reissattua noin isolla porukalla, joten harvinaisen ihania ja arvokkaita hetkiä saimme tänä kesänä viettää.

10. Karhubongaus

Karhukuvia minulla olisi lisääkin, mutta ehkä näillä viidelläkin kuvalla saa kuvan siitä, kuinka paljon erilaisin tavoin karhupatsaita on koristeltu. Yhtä karhua en saanut kuvata, vaikka ihastuin sen ulkomuotoon. Vapaudenpatsaaksi koristeltu karhu tönötti Yhdysvaltain suurlähetystön ikkunassa, mutta suurlähetystöä kohti ei saa kuvata, joten karhu jäi tallentamatta.

 

Huonoja asioita kesässä 2013

1. Ikävä sinne ja tänne

Pidän arjestani täällä Helsingissä ja meillä oli aivan mahtava kesä. Kuitenkin jännitin liikaa sitä, että aika loppuu pian ja elokuun lopulla siihen sekoittui koti-ikävä. Nytkin haluaisin olla siellä ja ihan ehdottomasti täällä. Mutta sama ikävän tunne on vaivannut melkein aina. Halusin asua Lapissa ja Helsingissä, nyt kun olen tänne paremmin kotiutunut, niin tuli tämä Berliini-vaihtoehto kaipauspalettiini mukaan.

2. Sairastelu

Olen jo pidemmän aikaa voinut paremmin, mutta se on tarkoittanut aika tiukkaa ruokavaliota ja kovaa treenaamista. Kesällä kuitenkin söin vapaammin (esimerkiksi viljoja) ja kilpirauhaslääkityksessä oli tehty toukokuussa muutoksia. Painoni nousi viidessä viikossa 7 kiloa, vaikka liikuin Berliinissäkin paljon. Ei mikään kauhean mieltä ylentävä kokemus juuri ennen häitä. Mutta olen jo vuosia kärsinyt monista autoimmuunisairauksista, joten painon kanssa kamppailu on vain yksi osa ikäviä oireita, joten siihen on "tottunut".

Sain myös melko pahoja tulehduksista johtuvia kipukohtauksia, joiden mittaluokka säikäytti ja muistutti siitä, kuinka tärkeä minun on pysyä niin sanotusti ruodussa. Berliinissä oli kuitenkin vaikea tyytyä kohtaloon, joka on normaali arkeani Suomessa. Nyt on helpompi olla, koska omassa arjessa on helpompi pysyä terveenä.

3. Petjaa oli ikävä

4. Typerät asiat

- Pikkukolikot
- Se, että niitä pikkukolikoita aina kinataan kaupan kassalla "kaiva, kaiva kukkarosta kolme senttiä, äkkiä, äkkiä!"
- Kaikkialla käytetään vain käteistä, eikä visa käy muualla kuin jossain henkkamaukassa
- Autot eivät käytä ajovaloja kuin äärimmäisessä pimeydessä. Ilmeisesti valojen käyttö syö niin paljon säästeliäiden autoilijoiden rahoja, joten on järkevämpää pelotella jalankulkijoita.
- Toisin kuin Dieter Hermann Schmitz uutuuskirjassaan Täällä pohjoisnavan alla väittää, saksalaiset eivät anna jalankulkijoille helpommin tietä kuin suomalaiset. Väittäisin, että asia on täysin päinvastoin. Tosin Berliini ei ole koko Saksa. Mutta minulle ei koko kesänä antanut yksikään autoilija siellä tietä, kun taas ensimmäisenä päivänä täällä Suomessa superhiljaisella pikkutiellä jäi autoilija odottamaan, että pääsen ylittämään rauhassa tien.
- Kaupoissa pitää todella nopeasti kerätä ostokset kassiin tai takaisin koriin/kärryyn, muuten tulee sanomista

- Hyvää salaattipaikkaa ei löytynyt ja raakaruokaravintolana mainostettu kahvila tarjosi vain raakakakkuja. Luomukauppoja löytyi paljon, mutta monessa mielessä Suomi/isot kaupungit ovat Berliiniä edellä. Hehkutuksista päätellen toisin voisi luulla. Ehkä niitä paikkoja olisi ollut, mutta tietoa niistä oli vaikea löytää.
- Nettisivuja on ehkä 1%:lla yrityksistä ja nekin ovat vain saksaksi

5. Kielitaito

Olen opiskellut saksaa viimeksi lukiossa ja olen kirjoittanut sen c-kielenä. Silti osaan sitä paremmin kuin entistä pääainettani japania. Rehellisesti sanottuna olen aika tyytyväinen saksan taitoihini, sillä minulla on hyvä sanavarasto ja ymmärrän puhetta, kirjoitusta ja elekieltä hyvin. Mutta pakko silti laittaa tämä pettymyksiin, koska en jaksanut kerrata tarpeeksi paljon ja välillä jännitti puhua.

Vieras kieli myös pakkaa väsyttämään pidemmän päälle, eikä kovinkaan moni suostunut puhumaan englantia – saati suomea!

6. Pakkaaminen ja tavaroiden purkaminen

Kamalin asia matkustamisessa on tavaroiden järjestely takaisin kaappeihin. Pakkaaminen ei sekään ole lempipuuhaa, mutta huh, kun tekis kotona mieli vain olla ja syyttävät matkalaukut vaativat järjestystä tupaan.

7. Elokuun kirjakemut jäivät välistä

Mutta onhan niitä julkkareita, pressejä, juhlaviikkoja ja syyskauden avajaisia taas ensi vuonna.

En matki nyt tahallani Jenniä, mutta miekään en keksi millään enempää huonoja puolia. Olisin tietysti voinut jakaa noita kokonaisuuksia pienempiin asioihin, mutta onko pikkusenttien käyttö sitten kuitenkaan niin kauhean huono asia, että se olisi pitänyt omaksi osioksi nostaa. Pieniä ärsyttäviä asioista oli varmasti enemmänkin, mutta en niitä nyt tähän hätään muista. Pidän kuitenkin hyvänä, että yhdestä lempikaupungista löytyy huonojakin puolia, niin ei mene ihan hattaraksi tämä touhu.