11.9.2013

Guy Delisle: A user´s guide to neglectful parenting

Guy Delisle: A user's guide to neglectful parenting
2013
Käännös ranskasta englantiin: Helge Dascher
Sivuja: 191
Mistä: kirjastosta


Pidän valtavasti Guy Delislen elämäkertasarjakuvaromaaneista. Yleensä ne ovat paksuja, painavia, yhteiskunnallisia, arkisia ja vievät lukijan itselle vieraisiin maihin: Burmaan, Pohjois-Koreaan, Kiinaan, Israeliin. Uusimmassa teoksessa ei kuitenkaan paljoa kotoa poistuta.

Sarjakuvataiteilija työskentelee kotonaan, mutta tarinat liittyvät eivät liity töihin, vaan arkeen lasten kanssa. Siihen kun isä unohtaa ilta toisensa jälkeen laittaa poikansa tyynyn alle rahan ja joutuu selittämään tälle, miksi hammaskeiju ei tänäkään yönä ehtinyt tulla. Ja siihen kun hän yrittää patistaa lapsiaan syömään mieluummin sokerimuroja kuin hänen omia terveysmurojaan. Tai kun hän epähuomiossa kertoo liian pelottavan tarinan ennen pojan nukkumaanmenoa. Nämä tuntuvat melko tyypillisiä tilanteilta lapsiperheissä mutta samalla aika epätavallisilta.

Hän on selvästi hyvä ja lämmin isä, siksi tarinat ovatkin niin hyviä. Lapsia on mukava vähän kiusata.

Teoksen lukaisee hetkessä, eikä se kasva niin eeppiseksi sarjakuvateokseksi kuin hänen aiemmat teoksensa. Mutta ei tämä mikään välityö silti ole, vaan oikein virkistävä sarjakuvateos vanhemmuudesta. Kiinnostava yhteensattuma, että luin samalla viikolla myös isän ja tyttären yhteisen sarjakuva-kuvakirja-teoksen Vain pahaa unta. Pitäisi varmaan seuraavaksi lukea Ville Rannan Isi on vähän väsynyt.

Tuon murotarinan löysin netistä, ja sen voi kokonaan lukea tästä linkistä.

2 kommenttia :

  1. Kuulostaa hauskalta! :)
    Kierolla tavalla ihana tuo murojuttu, joskus sitä tosiaan voi olla ihan omituisen epälooginen lasten kanssa. Niin kuin meidän äiti kerran komensi siskon poikaa ruokapöydässä: "Et sinä voi koko ajan syödä porkkanoita!" Täytyypä laittaa tämä muistilistalle ja toivoa, että kirjasto jossain välissä hankkisi hyllyyn asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, että pidit. Kirja on kyllä yllättävänkin hyvä ja sen lukee nopsasti vaikka kirjojen välissä välipalana. Varmasti toimii vielä niille lukijoille paremmin, jotka tykkäävät vähän kiusoitella omia lapsiaan. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!