30.9.2013

Heidi Köngäs: Dora, Dora

Heidi Köngäs: Dora, Dora
Otava, 2012
Sivuja: 333
Kansi: Anne Lehtonen
Mistä: ystävältä lainassa
Kotimainen romaani, Finlandia-ehdokas

Minulla oli suuret ennakko-odotukset ennen kuin aloitin Heidi Köngäksen Finlandia-ehdokkaana olleen teoksen Dora, Dora. Kirja on saanut paljon kehuja, ja sitä on arvioita muun muassa blogeissa erittäin paljon. Alku lähti kuitenkin tahmeasti liikkeelle, ja olin vähän pettynyt pikkutarkkaan kerrontaan ja nopeisiin kertojavaihdoksiin. Mutta hyvin nopeasti kirja alkoi vetää puoleensa, ja juuri ne asiat, jotka alkuasetelmissa kangistivat kääntyivät tekemään kirjasta niin loistavan kuin mitä se oli.

Dora, Dora sijoittuu Suomen Lappiin ja ajoittuu joulun 1943 muutamiin päiviin.Kansallissosialistisen Saksan varusteluministeri, arkkitehti Albert Speer on saapunut Petsamoon tarkastamaan nikkelikaivosta. Hänen seurueeseensa kuuluu sekalainen joukko: Speerin sihteeri Annemarie, suomalainen Tulkki sekä viihdytyksestä vastaava Taikuri. Myös taitava viulisti matkustaa heidän mukanaan. Luvut on jaettu seurueen kesken neljälle minäkertojalle, ja olipa mielenkiintoinen ratkaisu, että viulusti kuului niin kiinteästi matkalaisten joukkoon, mutta hänelle ei kirjassa annettu omaa ääntä. Lähinnä Taikurin kautta lukijalle selviää ripotellen tietoja myös hänestä.

Näkökulmavaihtelujen kautta käsitellään samaakin asiaa eri kokijoiden näkökulmista, jonkin verran tästä aina syntyy toisteisuutta, mutta sekään ei tarinan imua rasita.

Runollisemmat kohdat herkistävät miettimään monia asioita. Miksi Speer kuvaisi Hitleriä noin? Onko sodan aikana mitään kaunista? Kuvaisiko tuo ihminen, niillä tiedoilla jotka minulla hänestä lukijana on, Lapin talvea todella tuolla tavalla?

Sota-aika puuduttaa tarinan jokaista hahmoa, ja heidän ajatuksensa jäävät välillä kiertämään kuin samaa raitaa vinyylisoittimessa. Kipupisteet, keskeneräiset asiat, toteutumattomat unelmat pyörivät päässä ja siten kerronta myös jankkaa samoja asioita.

Speerille kipupiste on hänen ja Hitlerin heikentyneet välit. Hän ihailee Führeriä, vaikka samalla pitää itseään tämän vertaisena ja jopa älykkäämpänä. Speerille on selvää, missä kohtaa sodankäynti meni vikaan ja mitkä huonot päätökset lopulta ovat kaatava Kolmannen valtakunnan suurmahdin. Hän seuraa hyvin vähän muita ihmisiä ympärillään, koska menneisyys, suuret suunnitelmat, idealismi kiihdyttävät mieltä enemmän. Minusta oli kiinnostava, kuinka inhimilliseksi Köngäs pystyy kuvaamaan ihmisen, joka on sadistinen, ylimielinen, itsekäs ja syyllinen niin moniin rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Annemarie kaipaa puolestaan itärintamalle siirrettyä miestään Hansia. Naisen mieltä vaivaa myös, joutuiko Hans tavallaan karkotetuksi, koska Speer ei halunnut sihteerinsä viettävän aikaa aviomiehensä kanssa. Tulkki himoitsee Annemarieta, himoitsee niin, että ihan kipeää tekee. Hän on saksalaisten käskyläinen, mutta teräväjärkinen ja osaa aavistaa, kuinka Saksan mahti on rapistumassa. Hän kuvaa useita tilanteita, joissa saksalaiset ovat pyrkineet osoittamaan olevansa ylivertaisia suomalaisiin veljiin nähden. Taikuri kaipaa Saksaan jäänyttä vaimoaan, hän pitää sisällään myös salaisuutta, jonka paljastumista pelkää henkensä uhalla.

Dora, Dora sekoittaa sujuvasti faktaa ja fiktiota. Lapissa syntyneenä ja kasvaneena minua kiinnosti luonnollisesti myös, kuinka erilainen paikka se olisi ollut elää ja asua tuolloin. Kuin koko Lappi olisi jätetty vuosiksi saksalaisten haltuun.

Dora, Dora on myös todella kiinnostava tutkielma vallasta ja alistumisesta. Lojaalisuus voi olla myös eräänlaista alistumista, vaikka parhaimmillaan – tai pahimillaan? – se mahdollistaa myös vallassa pysymisen. Hyvän ja pahan vastakkainasettelussa on aina kiinnostavinta lukea kuitenkin siitä, miten näiden rinnakkaiselo toimii. Sota vaatii veronsa kaikilta osapuolilta. Teos on myös mielenkiintoinen kuvaus Saksan ja Suomen sodanaikaisista suhteista.

Monipuolinen, komea kirja!

7 kommenttia :

  1. Olen iloinen, että lopulta pidit kirjasta näin paljon. Dora, Dora on paitsi hieno, myös mieleenpainuva romaani. Luin kirjan vuosi sitten ja se on edelleen mielessäni. Köngäs osaa asettua hyvin erilaisten henkilöhahmojen pään sisälle, yllättää ja saada lukijansa ajattelemaan.

    Nyt tuli taas kerran mieleeni, että Jokin sinusta odottelee hyllyssäni. Olisi ehkä aika lukea se.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olin kovin ennakkoluuloinen tätä kohtaan. Mutta niin se vain vei mennessään! Yllättävän hieno kirja :)

    VastaaPoista
  3. Tämä oli aivan loistava! Kiva kuulla, että pidit sinäkin pidit tästä :)

    Minä olen vain kerran käynyt Lapissa, joten tällaiset kirjat kiinnostavat aina.

    VastaaPoista
  4. Kärsin samanlaisista käynnistysvaikeuksista Dora, Doran kanssa (muut Könkään kirjat ovat heti vieneet mukanaan) ja lukeminen tökkäsi. Palautin kirjan kirjastoon mutta aion kyllä todennäköisesti yrittää uudelleen.

    VastaaPoista
  5. Hieno kuva! Ja hienoa että ihastuit kirjaan, Köngäs on huikean hyvä. Dora, Dora onkin naisen aiempiin teoksiin nähden vähän erilaista Köngästä. Odotan kovasti jo kuudetta romaania, toivottavasti sitä ei tarvitse odottaa yhtä monta vuotta kuin tätä Dora, Doraa. :)

    Ja nyt alkoi tehdä mieli lukea Köngästä. Onneksi on vielä yksi lukematonkin, ja tämän ja Vieraan miehen haluaisin nyt lukea uudelleen.

    VastaaPoista
  6. Minun täytyy tunnustaa, että olen kokenut pientä ennakkoluuloa tätä kirjaa kohtaan... Ehkäpä jossakin vaiheessa nujerran sen ja tartun kirjaan.

    VastaaPoista
  7. Minusta tämä kirja ei ole kovin onnistunut. Albert Speerin ajatusmaailman uskottava kuvaaminen on haastava tehtävä jo siksikin, että hän oli hyvin älykäs henkilö. Jos on kiinnostunut Speeristä, kannattaa ennemmin lukea hänen omia kirjojaan. Niissäkään eivät kaikki faktat ole kohdallaan, mutta ovat ne ainakin paljon paremmin kirjoitettuja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!