26.9.2013

Leena Virtanen: Noitanaisen älä anna elää


Leena Virtanen: Noitanaisen älä anna elää. Tosikertomus noitavainoista Suomessa 1666–1671.
Wsoy, 2013
Kansi: Mika Tuominen
Sivuja: 287
Mistä: oma ostos
Kotimainen tietokirja
Lue lisää: Lukunäytteeseen kannattaa tutustua!

Aina kun luen hyvän tietokirjan, mietin, miksen lue tietokirjoja useammin. Esimerkiksi joka päivä. Leena Virtasen Noitanaisen älä anna elää on todella sujuvalukuinen ja kiinnostavasti kerrottu tosikertomus noitavainoista Ahvenanmaalla 350 vuotta sitten.

Olin kuuntelemassa kirjailijan esitystä viime viikon tiistaina eräässä kirjallisessa illassa, josta kirjan sitten mukaani ostin. Vaikka kirjan perusjuoni selvisi melko nopeasti jo esityksen aikana, ei tämä tietenkään vähentänyt intoani lukea teos. Päinvastoin. Minun oli pakko saada lukea lisää.

Tarinan kannalta on jännittävää, kuinka pienestä noitavaino sai alkunsa. Tosikertomuksen kannalta se kaikki tuntuu kovin surulliselta, tarpeettomalta. Ahvenanmaan noitavainoaaalto alkoi pienestä ruislyhdevarkaudesta, joka aiheutti naapuruston välistä riitaa. Syytetty naapuri pyysi köyhää kerjäiläisnaista Karin Persdotteria "katsomaan", kuka todellinen varas oli. Karinin tiedettiin osaavan laskea varkaita ja ennustaa sellaista, mikä monille muille oli mahdotonta. Koska Karin syytti toisen naapurin poikaa tapahtuneesta, tulistui tämä naapuri niin, että syytti oikeuden edessä Karinia noituudesta. Yleensä tämänkaltaiset tapaukset selvisivät nuhteluilla, kun tuomari kehottaa kaikkia osapuolia rauhoittumaan. Karinin ja monien muiden naisten epäonneksi tuomari Psilander oli noitakammoinen, oppinut mies, joka tulkitsi asioita noitadoktriinin kautta. Karin tuomittiin kuolemaan ja kiduttamalla pakotettiin tunnustamaan noitatekonsa ja ilmiantamaan muita noitia kyläyhteisöstä.

Tämä kaikki tulee lukijalle heti alussa selväksi, ja tästä alkaa todellinen noitavaino. Karin ilmiantoi 13 naista nimeltä ja kaksi nimettömänä. Karin oli aina kiertänty paljon eri kylissä kerjäämässä ja tunsi pahaksi onneksi paljon ihmisiä eri paikkakunnilta. Jokainen ilmiannettu nainen otettiin kuulusteluun ja kiduuttamalla pakotettiin tunnustamaan liitto paholaisen kanssa ja matkat Blåkullaan. Ja ilmiantamaan lisää noitanaisia. Petollinen kierre, johon liittyy paljon tekijöitä: kirkko, kansanperinteet, kostonhimo, naisviha, taikausko, tiedonpuute, tarve pelastua.

Ystäväni kehui kirjaa heti sen jälkeen kun olin saanut omani luettua, ja koska olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä, lainaan tuon kommentin tähän: "Tekotapa on mielenkiintoinen, kaikilta ei varmasti onnistuisi vanhojen asiakirjojen perkaaminen ja dramatisointi niin, että vetävän tarinan oheen saadaan vielä tietopuoltakin noin paljon. Nimet muuttuivat ihan oikeiksi ihmisiksi."

Noitanaisen älä anna elää oli aiheestaan huolimatta mieluisa lukukokemus. Jonkun verran toisteisuus lukukokemusta haittasi, mutta se selittyy myös sillä, että oikeudenkäynnin vaiheet muistuttivat tapaus toisensa jälkeen aika paljon toisinaan. Jonkun verran hypätään ajassa edestaas ja käydään Virossa ja Ruotissa hakemassa pontta perusteluille, joitakin nämä hypyt voivat sekottaa, minulle ne antoivat kaipaamaani lisätietoa ja jonkinmoista vertailupohjaa Ahvenanmaan oloihin.

Hullut miehet, jotka varmasti uskoivat tekevänsä hyvää, ja heidän mielipuolinen jahtinsa on karua luettavaa, mutta Virtanen on onnistunut kirjoittamaan teoksen niin, että yksittäiset naiset eivät ole vain numeroita ja tapauksia, heistä lukija saa paljon tietoa. He ovat lukijalle ihan oikeita ihmisiä, ja heidän kohtalonsa surettaa ja ärsyttää.

Kirja ei pysty vastaamaan siihen, miksi nämä miehet jahtasivat nimenomaan naisia. Näitä syitä voi vain arvuutella. Jotain viitteitä motiiveista arkistolähteiden perusteella voi saada, mutta totuus on hautautunut historian saatossa.

Puolidokumentaarinen tyyli viehätti minua, ja se toi lukemiseen imua. Aihe on todella kiinnostava mutta järjetön. Se herättää myös pohtimaan, mitkä ovat näitä nykypäivän "järjettömiä noitavainoja", joita sitten 350 vuoden päästä ihmetellään, että elipä tuolloin pähkähullua ja taikauskoista porukkaa.

Vahva suositus!


17 kommenttia :

  1. Tämä kirja menee varmasti muiden edelle, kunhan saan tämän käsiini. Olen jonkin verran lukenut Salemin noitavainoista, joten on mielenkiintoista verrata niitä näihin Ahvenanmaan tapauksiin.

    Tuosta miksi noidiksi syytetyt olivat yleensä naisia: luin joskus sellaisen kirjan kuin A History of Witchcraft. Sen mukaan yleinen syy oli se, että naiset kokoontuivat miespuolisen paholaisen (naiseen ei haluttu kohdistaa niin suurta voimaa) ympärille noitasapattina ja harrastivat tämän kanssa seksiä. Noitavasarassa (1452) taas sanotaan, että naiset ovat alttiimpia noituudelle, koska he ovat tyhmempiä ja taikauskoisempia. Mutta Ahvenanmaan tapauksessa miesten ajatuksia voi tosiaan vain arvailla, ehkä he yksinkertaisesti vain uskoivat noituuteen.

    Ja pakko sanoa vielä tuosta kannesta sen verran, että se on kyllä todella hieno! Kiinnitin heti siihen huomiota kun bongasin kirjan jokin aika sitten kustantamon sivuilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä kirjavinkeistä. Serkkuni kertoi myös jostain ranskalaisesta kirjasta, jossa koko kylästä kerrotaan inkvisitiotapausten kautta. Pitää kysyä uudelleen, minkäniminen kirja se olikaan.

      Kansi on kyllä upea. Auringonvarjostuksilla yritin tuoda myös uhkakuvia siihen mukaan. :)

      Poista
  2. Apua, miten mielenkiintoisen kuuloinen!ä Klikkailin itseni heti varausjonottamaan. :)

    VastaaPoista
  3. Pelko ajaa ihmiset mitä ihmeellisimpiin toimiin... Noitavaino lienee siitä yksi esimerkki. Kiitos suodituksesta, laitan kirjan muistiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava saada tietää, että kirja-arvioni jälkeen moni haluaa teoksen lukea. Hyvä ja kiinnostava se onkin!

      Poista
  4. Lukulistalle! Kuulostaa hurjan mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  5. Kustaa H. J. Vilkuna dramatisoi kolme henkirikosta 1600-luvulta. Tuloksena on mielenkiintoinen katsaus historiaan ja oikeuskäytäntöihin.

    Virtanen joutaa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt, kun tarkistin, Vilkunan kuvaamia henkirikoksia olikin neljä eli 33% prosenttia enemmän!

      Poista
    2. Kiitos lukuvinkistä. Mikä teoksen nimi on? Tämmöinen mikrohistoria kiinnostaa minua todella paljon.

      Poista
  6. Tulossa luettavaksi ilman muuta!

    Ruotsissa, Suomessa ja Ahvenanmaalla oli myös paljon noituudesta syytettyjä miehiä. Tämä unohtuu toisinaan noitavainoista puhuttaessa. Pelkästään naisiin kohdistuva vaino se ei ole ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa itse asiassa puhutaan myös, että Suomessa oli erityisen paljon miesnoitia. Ruotsissa tuomittiin myös lapsia. Tuo naisvihapohdintani liittyi nimenomaan näihin tuomitsijoihin, jotka eivät uskoneet pahoja puheita miehistä.

      Poista
  7. Tämä on minullakin tulossa lukuun seuraavien joukossa, mukavaa kuulla että pidit kovasti. :) Luen ihan liian vähän tietokirjoja, siinä olisi meikäläisellä melkoinen rythiliikkeen paikka.

    VastaaPoista
  8. Fletcherin Noidan rippi jätti kiinnostuksen lukea noitavainoista enemmänkin, tämä sopisi tarkoitukseen hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, sitä en ole lukenut. En ollenkaan itse asiassa Fletcherin kirjoja.

      Poista

Kiitos kommentistasi!