27.9.2013

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi
Otava, 2003
Sivuja: 352
Kansi: ?
Kotimainen rikosromaani

MISTÄ?: Kirjastosta

MIKSI?: Olen halunnut lukea Joensuun rikosromaaneja vaikka kuinka pitkään. Yliopiston luennoilla kehuttiin useampaan otteeseen hänen teoksiaan erityisen kaunokirjallisiksi.

LYHYESTI: Helsingin metroasemilla sattuu omituisen tiheään kuolemantapauksia. Poliisit ovat ymmällään, onko kyse itsemurha-aallosta vai onko liikkeellä sarjamurhaaja. Rikosylikonstaapeli Harjunpää ei usko sattumiin eikä siihen, että kyseessä on sattuma. Näin pahaa vihollista hän ei kuitenkaan ennen ole kohdannut. .

FIILIS: Kirja tuntui jotenkin todella synkältä. Olen vaikuttunut siitä, kuinka todentuntuinen se oli – erityisesti poliisintyön arki – mutta se toisaalta vain lisäsi ahdistuneisuutta lukiessa. Varsinkin pahan papin puheenvuorot inhottivat, niin taitavasti sekopäisen uskonhullun mielenliikkeitä kuvataan.

Pidin moniäänisyydestä: Pääosin kerronta kulkee vuorotellen Harjunpään, pahan papin, kirjailija Mikko Moision ja tämän Matti-pojan kautta. Samaan asiaan tulee monta näkökulmaa, mutta lukeminen ei tunnu toisteiselta. Tarina täydentyy, kun erilaiset persoonat ja mielipiteet kuljettavat lukijaa sivujuonteiden kautta loppuun. Kirjassa on imua, ja ihan huomaamattaan sivut kääntyvät eteenpäin.

Rikosjuonen ratkaiseminen ei ole kuitenkaan kirjan tärkein ansio, vaan fokus on parhaimmillaan henkilöhahmojen arjen kuvauksessa, pahan kohtaamisessa, perhesuhteissa, vihan, vallan ja alistumisen tehovoiman välittämisessä

Olen Eeva Tenhusen kirjojen jälkeen kaivannut uutta rikoskirjailijaa, jonka tuotannon voisin alusta loppuun lukea. Joensuu on tämän kirjan perusteella selvä valinta, vaikka lukeminen ei missään nimessä mikään mielihyvän huipentuma ollutkaan. Kirjasarja on alkanut 70-luvulla, joten myös kaipaamani vanhempien kotimaisten rikoskirjojen paikko täyttyy.

TOISAALLA:
Sallan lukupäiväkirjassa on kiinnostavaa pohdintaa siitä, kuinka paljon Mikko Moision tyhjän paperin kammossa on yhteneväisyyksiä Joensuun omaan kirjailijuuteen.
Luen ja kirjoitan -blogissa ja Booksyn vanhassa blogissa teos on kuunneltu äänikirjana.
Minnan blogi vaikutti tämänkertaisen arvioni tyyliin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!