Ostin kirjan!

Leikkimielisesti sanon usein, että voisin vetää kirjoja suoneen, sillä en vain saa niistä tarpeekseni ja käyttömäärät kasvavat kaiken aikaa. Olen myös kova ostamaan hyllyihini uusia lukutrippejä, usein enemmän kuin ehdin lukea, mutta en ole kuitenkaan vielä ongelmakäyttäjä.

Tänään kirjabloggaajien Osta normaalihintainen kirja -päivän kunniaksi ostin itselleni teoksen, jonka uskon laajentavan tajuntaani. Jaakko Hämeen-Anttila on hyvä kirjoittaja ja pidän sujuvalukuisista kulttuurihistoriallista tietokirjoista. Siksi en harmittele edes sitä, että ostin kirjan täydellä hinnalla kirjakaupasta.

Tämänpäiväisen tempauksen tarkoitus on nimittäin tuoda esille, että kirjabloggaajat eivät lue vain arvostelukappaleita tai osta kirjoja alennusmyynneistä ja antikvariaateista, ja samalla tukea kirja-alaa: kirjailijoita, kustantajia, kirjakauppaa ja muita alalla työskenteleviä. Nöyrästi tähän lisään, että myös minua itseäni, sillä työskentelen täysipäiväisenä freelancerina kirja-alalla. Ja sanon sen senkin vuoksi, että joku voi pahastua, että kehotan ihmisiä edes silloin tällöin ostamaan täysihintaisen kirjan.

Tämän idean takana on Marissa, jonka blogista löytyy lista kaikista tempaukseen osallistuvista kirjablogeista. Toivon mukaan tämäkin juttu sinne lisätään, vaikka olenkin tämän postauksen kanssa varsinainen Maija "Minulla oli liikaa muuta tekemistä" Myöhäinen.

Mie lainaan paljon kirjoja kirjastosta, hyvä niin, sillä kirjastolaitoksemme on aivan mahtava. Ostan myös paljon divareista, sillä kaikkien kirjojen suhteen en ole valmis ottamaan riskiä, että maksaisin täyden hinnan ja lisäksi kirjakaupoissa saattaa huonosti löytyä vanhempaa kirjallisuutta. Ostan myös nettikaupoista, jotka pystyvät yleensä antamaan paremman hinnan kuin kivijalkakaupat. Äitin kautta saan kirjoja ostettua (äiti maksaa) kirjakerhon kautta. Ja kun haluan uutuuskirjan heti, ostan sen Akateemisesta. Minua harmittaa, etten käy juurikaan pienemmissä kirjakaupoissa. Tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Arvostan niitä, mutta Akateemiseen on aina jotenkin liian helppo mennä.

Harmittelen myös, etten ostanut pienkustantamon kirjaa vaan uutuusteoksen suuren kustantamon luottonimeltä. Puolustelen sillä, että minulla oli mukana mieheni, joka niin kovasti halusi juuri tämän kirjan ja joka on jo pitkät pätkät ehtinyt lukea. Kirjasta tarkempi arvio, kun itsekin saan lukuvuoron.

Minulla on jostain syystä kova tarve puolustella ostostani, ja se varmasti johtuu siitä, että tiedän myös joidenkin pitävän pahana, että kirja-alalla työskentelevänä pidän vapaa-ajalla kirjablogia. Sekin koetaan vääränä, sillä kuulemma mainostan kirjaa. Lohduttaudun sillä, että olen kuitenkin blogissani kertonut työstäni ja siitä, etten arvio koskaan niitä kirjoja, joiden tekemisessä olen itse ollut mukana.

Mutta en halunnut lopettaa myöskään blogia, jonka kirjoittamisesta suuresti nautin, vain siksi, että pidän myös työstäni. Uskon myös lukijoihini, sillä tärkeintä on olla rehellinen ja sen luotan teksteistäni näkyvän. Vaikka minun piti kirjoittaa enemmän ostamisperusteista, halusin kuitenkin kirjoittaa sanan myös tästä olotilasta, jonka tämä tempaus sai minussa aikaan.

Ostin siis kirjan. Mainostan kirjan ostamista. Olen mukana kirjabloggaajien tempauksessa. Minusta ei ole paha sanoa, että kirjoja pitää myös ostaa, jotta niitä voidaan tehdä. Tiedän, että uusiakin tapoja kirjan ja alan pinnalla pysymisen vuoksi on keksittävä.