Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi, 2013
Kansi: Timo Mänttäri
Sivuja: 267
Mistä: oma ostos
Kotimainen rakkausromaani, esikoisteos
Veera Niemisen esikoisteos on siinä mielessä raikas kotimainen chick lit -kirja, että päähenkilö, Aino, ei haaveile maailman merille ja muotiromeoiden perään, vaan hän on rakastunut todelliseen suomalaiseen maajussiin, Jussiin, joka haluaa toteuttaa kaikki nuorikkonsa haaveet, ponitallista puutarhaan. He ovat salamarakastuneet, ja Aino on saapunut Jussin kotitilalle tutustumaan perheen muihin miesjäseniin. Jussin äiti on kuollut jo vuosia sitten, mutta perhe ei ole toipunut surusta kovin hyvin. Kaikki hoidetaan kodissa, kuten on aina tehty ja ristiriitojahan siitä syntyy, kun suorasukainen Aino ottaa talon heti haltuunsa.
Teoksessa leikitellään myös sillä, miten erilaiset luonteet itäsuomalaisella tehopakkauksella Ainolla ja Varsinais-Suomen hiljaisella hurmurilla on. Hyväksi onneksi tarina kasvaa eroavaisuuksian päivittelystä perhe- ja rakkauromaaniksi. Nuoripari on tuntenut muutaman viikon, mutta sielujen yhteys varmistaa sen, että yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan. Pahantahtoisia ihmisiä kirjassa ei ole, joka on aika virkistävä ratkaisu. Helpostihan tähän olisi voitu kirjoittaa pari paskapäätä liittoa kyseenalaistamaan, koska nuoret niin nopeasti sanelevat tulevaisuutensa yhteen. Monella tapaa omaperäisiä ratkaisuja Nieminen on keksinyt.
Kommelluksia, rakkautta, huumoria, kepeän eloisasti kulkeva juoni. Kaikki toimivat hyvin, mutta en voi väittää kauhean paljon kirjasta pitäneeni. Klaukkalan kohdalla jo kirjoitin tästä, että taidan olla vääränlainen lukija näille rakkauskirjoille, sillä minua ei jaksa mitenkään huvittaa tämä sähläily ja kepeällä tyylillä syvien tunteiden tulkitseminen.
Aino on kyllä huvittava hahmo, koska on niin toimelias ja vilkas ja on silti tietoinen siitä, että voisi joskus miettiä myös toisenlaisia tapoja olla. Hän alkaa juurtua enemmän jöröjukkien kotiin samalla peläten, että kadottaa sitten jotain omasta luonteestaan. Jussi on minusta tässä rakkauskertomuksessa vähän statisti, eikä tunnu osaavan haastaa tulevaa vaimoaan muuten kuin hiljenemällä ja myötäilemällä. Pikkuveli on paljon kiinnostavampi hahmo ja petyin kun selvisi, että hän on niin paljon Ainoa nuorempi. Ehdin jo toivoa kolmiodraaman koukkua, minä kamala ilonpilaaja.
Kirjasta on pidetty hyvin paljon, joten olen tämän "tunnevammani" kanssa vähän yksin. Mari A. kertoi teoksen piristäneen työmatkaansa kympillä, Mai kuvaa, että kirja on rakkauskertomus isolla Ärrällä, Maijasta kirja oli hurmaavan hassu ja piristävä, Annelille jäi kirjasta hykerryttävän hyvä olo, Jonna antoi kirjalle täydet pisteet, Pirjoliisa aikoo antaa Avioliittosimulaattoreita joululahjaksi, Elegia toivoo lisää kirjoja Niemiseltä. Minnan blogista löytyy myös kirjailijan haastattelu.
Koska kirja selvästi kiinnostaa (ostinhan itsekin teoksen innostuneena muiden arvioista), haluan antaa sen eteenpäin. Ensimmäinen, joka kirjan haluaa, hihkaisee kommenttikentässä, niin lähetän kirjan mielelläni seuraavalle lukijalle.
Hihkaisen täällä. Kirja kiinnostaa, toivon etten ole väärä lukija tälle(kin) hauskalle kirjalle. :)
VastaaPoistaJa lisään, että minä tosiaankin vierastan chick litiä (muutamaa ulkomaista poikkeusta lukuun ottamatta), mutta itä- ja länsisuomalaisten erojen pohtiminen sekä humoristinen maaseutukuvaus kiinnostavat melkoisesti.
PoistaSiispä saat kirjan. :) Toivottavasti pidät kirjasta!
PoistaMari A. oli pohtinut hauskasti sitä, kuinka häntä vaivasi lukiessa, kun ei heti tiennyt, mistäpäin Itä-Suomea Aino on kotoisin. Minullekin oli kyllä kulttuurishokki, kun Lapista muutin aluksi Turkuun. Helsingissä oli helpompi olla jo senkin vuoksi, että täällä on niin paljon muitakin junantuomia.
Kiitos! Ja sitä minäkin toivon, joskin hieman jännittää. :)
PoistaMusta tämä oli hauska, kun muistelin tosiaan omia kokemuksia Turuus. Oli monesti samanlainen olo ja myös nykyisin, kun yritän olla asiallinen länsisuomalaisten kanssa eli puhua vain joka toisen ajatukseni ääneen =)
PoistaMiusta tää ei ollut kovinkaan paljon samanlainen kuin chick lit, pidin tästä oikeastaan juuri sen takia, että en keksi heti toista samatyylistä kirjaa.
Minäkin luin tämän juuri ja pidin valtavasti. Olin varmaan sitten otollista kohderyhmää. :) Tämä oli tosiaan virkistävä poikkeus genressä siinäkin mielessä, että pääpari löytää toisensa jo alussa ja kirjassa seurataan miten arki lähtee sujumaan.
VastaaPoistaNimenomaan. Hyvä, kun painotit tuota. Rakastuneiden arjen kuvaus on kyllä hyvä ja yllättäväkin aihevalinta, sillä ei tarvitse käyttää sivuja siihen, että haikaillaan miehen perään..
PoistaMie olen itsekin rakastunut omaan mieheeni hyvin nopeasti, joten ymmärrän, että näin voi käydä, en silti välittänyt tästä parista niin paljoa.
Täytyypä joskus lukea tämä - chick lit virkistää aina välillä.
PoistaNiin, ja me olimme isännän kanssa myös aika nopeita - tapaamisen jälkeen kului 3kk niin muutettiin yhteen, 6kk niin oltiin kihloissa... tuosta on aikaa 20 vuotta ja näin 3 lasta myöhemmin täytyy sanoa, että ei se niin huono päätös ollut vaikka nopeasti tulikin tehtyä :-)
Minäkään en ole mikään salamarakastuja, mutta kirjoissa se ei sinänsä häiritse. Ja ovathan jotkut sellaisia oikeastikin. Minua tämä kirja nauratti kovasti, oli oikea hyvänmielen kirja, vaikka olihan siinä taustalla sitä vakavampaakin teemaa. Mutta noin käsiteltynä ei mennyt kovin vakavaksi. Luin kirjan muutenkin hyvään rakoseen, sillä kaipasin kevyttä huumoriviihdettä. :)
VastaaPoistaPahemmin en chick littiä lue, mutten periaatteessa genreä vierastakaan. Olen vain tosi valikoiva enkä jaksa kovin montaa kys. genren kirjaa vuodessa lukea. :)
Mie olen ainakin siinä mielessä rohkea, että tartun ennakkoluulottomasti chik litteihinkin, sillä minulla ei ole mitään syytä olla tykkäämättä. Mutta poikkeuksetta silti lukiessa alan kyllästyä hömppäilyyyn. Mutta lokakuussa ilmestyy uusi Bridget Jones, sen on parasta olla hyvä!
PoistaPyrin kirjoittamaan arvioissani nimenomaan näistä hyvistä puolista, sillä kirja ei ollut huono. Se oli oikeastaan maaseuturomantiikallaan ja maajussille morsian -vitsailullaan tuoreen oloinen tulkinta kuluneesta asetelmasta. Kuitenkin odotin, että kirja pian loppuu. En vain ollut juuri tälle teokselle sopiva lukija.
Minulta jäi taannoin se Bridget Jonesin päiväkirja kesken, ei vaan napannut. Luonnollisesti skippasin sitten jatko-osankin. Mutta on noita ihan hyviä chick littejä sitten muita. Itse asiassa kaikki bloggaamani kys. genren kirjat ovat olleet jollakin tavalla hyviä. Mutta esim. niihin himoshoppaajiin en tarttuisi edes maksusta (tai no, riippuu paljon maksettais, hih). :)
PoistaOlet ensimmäinen, jonka tiän jättäneen Bridgetit kesken. Siis tietysti niistä, jotka ylipäänsä lukevat monipuolisesti, mm. chick littiä.
PoistaOnpa teoksella muuten valtavan hieno kansi! :)
VastaaPoistaJoo, hyvin kekseliäs. Yritin tuolla tummalla taustapuulla korostaa maaseutuvaikutelmaa ja valoisaa kantta. :)
PoistaMulle taas ei toimi :P
PoistaTulee mieleen seitkytluvun lastenkirjat.
Hah, mahtava, että tulee monta näkemystä. :)
PoistaHuumorhan se on maailman kaanehin kukka :) Kun joku osaa kirjoittaa niin, että se saa lukijan nauramaan ja hymyilemään, niin kirjoittaja on todella taitava. Tykkäsin ja toivon lisää :)
VastaaPoistaNäin juuri. Minua tämä kirja ei naurattanut, mutta hymyilytti kyllä.
PoistaLuin tämän eilen - melkein yhdeltä istumalta. Oli pakko palata katsomaan, mitä kirjoititkaan tästä teoksesta aikoinaan.
VastaaPoistaMinuun upposi ihan täysin. Nauroin niin, että meinasin tippua tuolilta. Hauskuus syntyi varmastikin samaistumisesta Ainoon sekä idän ja lännen vastakkain asettelusta. Teos oli mielestäni kiva, tuore ja raikas! Jollain tavalla uusi, vaikken chick littiä ole viime vuosina juurikaan lukenut.